Tositapahtumiin perustuva lyhytelokuva Maailman onnellisin maa kertoo kahden nuoren tarinan kiusaamisen seurauksista ja selviytymisestä. Haastattelimme Aleksia, Leaa, Lunaa ja Teresaa, jotka olivat mukana käsikirjoittamassa ja toteuttamassa elokuvaa yhdessä Kreatos Filmsin kanssa. Elokuva on osa Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden Ruuti-työpajoissa ideoitua #sydän2019 –kampanjaa, joka sai alkunsa kun Maunulan, Malmin ja Koillisen alueen nuoret ideoivat kolme toimenpide-ehdotusta kiusaamisen vähentämiseksi.
Jos aloitetaan sillä että kerrotte keitä te ootte!
Lea: Mun nimi on Lea, Teresa houkutteli mut tänne! Mä oon ollu monessa koulussa ja oon nähny kiusaamista eri perspektiiveistä. Harrastan laulua, ja se laulu mikä on siinä elokuvan lopussa on itseasiassa mun ja Aleksin sanottama, ja mä laulan siinä.
Luna: Mä oon Luna ja päädyin tähän oppilaskunnan kautta!
Aleksi: Mä oon Aleksi, ja mä oon ollu kans ihan alusta asti mukana. Nyt on vuosi tehty työtä ja homma rupee lähenemään ihan konkreettisia asioita, kuten nyt lauantaina tulevat kiusaamisen vastaisen kampanjan lanseerausbileet
Teresa: Mä olen Teresa, mä oon ollut siitä asti mukana kun me alettiin suunnitteleen et mihin me halutaan hakee rahoitusta ja minkälaisia ideoita halutaan tehdä. Me muodostettiin yhdessä tää kiusaamisen vastainen kampanja koska me koettiin et sille on tarvetta ja me halutaan sellanen. Me työstettiin sitä ja puhuttiin se läpi, ja sit ruuti-gaalassa me saatiin sille rahotus. Ja yhä olen vielä mukana! Tähän käytän vapaa-aikani vapaaehtosesti.
Oliko alusta asti selkeetä että haluatte tehdä just elokuvan?
Teresa: Alun perin idea oli se, että me levitetään ig:ssä joka puolelle mainosvideota. Mutta sit se muotoiltiin yheksi isoksi videoksi, tai lyhytelokuvaksi, mikä muotoutu tässä matkan varrella
Lea: Eiks sinne tullu se kuvaaja ja ollu silleen, että ettekö te vois vaan tehdä lyhytelokuvaa! Ja sit me oltiin silleen että joo.
Aleksi: Sit lyhytelokuvalle tarvittiin aihe, ja koska aiheena on kiusaaminen, niin tarvittiin nuoria, joilla on kiusaamistarina kerrottavana: kuinka se alkoi, miksi se alkoi, miten se jatkui, miten se vaikutti elämään, ja kuinka se saatiin loppumaan
Lea: Ja miten siitä itse kiusaamiskokemuksesta selvisi.
Miten te lähditte kirjottamaan sitä elokuvaa?
Aleksi: Ensin piti tosiaan miettiä että mikä on aihe, ja mistä saadaan se sisältö sinne. Sitten kaksi nuorta suostui tuomaan niiden oman kiusaamistarinan esille. Oli siinä aikamoinen homma, kun siis… Siinä pitää käsitellä aika herkkiä aiheita. Mutta pikkuhiljaa se sit synty.
Lea: Siinä alussa yks meidän nuoriso-ohjaajista kysyi että onko kellään mitään kiusaamisen tarinoita, joita haluaa jakaa. Ja muutama nuori siinä ryhmässä kertoi, että niitä on kiusattu tosi pahasti. Oli muitakin jotka olis halunneet lisätä siihen jotain, mutta me koettiin että ne kaksi tarinaa riittäisi.
Aleksi: Me päädyttiin siihen, että tulee kaks selkeetä tarinaa kiusatun näkökulmasta. Aluks taisi olla vähän idea et saatais joku kiusaaja puhumaan mutta se ei sit onnistunu.
Sitten kun teillä oli ne tarinat, niin mitä tapahtui seuraavaksi? Miten lähditte miettimään näyttelijävalintoja ja sitä millainen elokuvasta tulee?
Lea: Alun perin ne kiusatut ois halunneet näytellä itseään niissä tarinoissa, mutta ohjaajat oli sitä mieltä ettei se käy. Ja me alettiin miettiä, voisko jotenkin näyttää esimerkkejä siitä mitä on tapahtunut, että siinä ois vaikka eri näkökulmia.
Teresa: Youtubes on niitä People Reading Strangers’ deepest secrets ja tollasia videoita, missä ihmiset lukee pimeessä huoneessa jonkun toisen tarinoita ja reagoi siihen, ja mulle tuli se sama idea. Me tehtiin se silleen, että esimerkiksi mä puhun sen toisen kiusatun tarinan, ja sit se näytellään siinä samalla – ja mä näyn välillä ja niin edelleen. Näyttelijät valittiin silleen sovussa, suurin osa tuli siitä ryhmästä, ja sit me haettin muualta kaveriporukoista lisää näyttelijöitä.
Valmistauduitteko te kuvauksiin vielä jotenkin muuten? Kuka suunnitteli vaikka sen mitä siinä näkyy tai millasia kohtauksia siinä on?
Aleksi: Sami Hakkarainen ohjasi sen. Sillä oli visuaalisesta puolesta todella iso merkitys, ja sen ansiosta se elokuva tällä hetkellä näyttää niin hyvältä kun se näyttää. Et juoni tulee meiltä, mut visuaalinen suunnittelu tulee Samilta.
Millasta kuvauksissa oli?
Luna: Se oli tosi hektistä, se kun piti olla just eri paikassa ja sit oli kaikkia hienoja aikatauluja… Mutta oli tosi hauskaa näytellä siinä, ja se jonka tarina se oli oli siinä mun tukena kokoajan – kerto miten esittää paremmin häntä itseänsä!
Lea: Se oli ihmisille rankkaa kanssa, oli sellanenkin kohta missä me vaan itkettiin yhessä, että miten kamalaa!
Jäikö niistä kuvauksista mieleen jotain erityistä, opitteko jotain siellä?
Aleksi: No vaikka sen, miten käyttää kehonkieltä! Jos vaikka pitää tehdä kuva, jossa näytetään ihmisten eri asema ja henkinen tila. Siitä oppi paljon, miten tällasia asioita voi kuvata pelkällä sanattomalla viestinnällä. Ja samalla kun se Sami ohjas, niin hän myös osittain selitti meille että mitä tekee ja miksi, ja mä oon todella kiitollinen siitä.
Kampanja on ollu todella merkittävä osa mun viimeistä vuotta. Siitä on muodostunu yks kaveriporukka, ja se on antanu paljon kokemusta ja mahollisuuden myös käsitellä tällasta vaikeeta aihetta.
Lea: Mä opin että ne kamerat, jolla ne kuvaa jutut, ne ei oikeesti oo niin jäätäviä! Ne voi olla sellasia pieniä, jotka on vaan tosi hyviä
Luna: Mä opin tekeen arpivahalla arpia! Ja yhessä vaiheessa kun mä tein arpee mä sain ittelleni oikeesti vahingossa haavan käteen.
Sä vedit sen itkukohtauksen kanssa tosi uskottavasti!
Luna: Me vaan koitettiin sotkee sitä mun ripsaria mahdollisimman paljon – ja tekoitkeminen on aika helppoo!
Jos te tekisitte ton koko jutun nyt uudestaan niin tekisittekö te jotain eri tavalla?
Teresa: Aikataulut vois olla paremmin suunniteltu, mut oli se kyllä hauskaa ja hyvin tehty sinänsä. En mä ehkä muuttais mitään suurta!
Aleksi: Hauskaa, loistavasti tehty, mä nautin todella paljon yhteistyöstä.
Nyt kun leffa on valmis, niin mitä te toivotte että tapahtuu?
Teresa: Meistä kaikista tulee julkkiksia!
Aleksi: Mä toivon et se herättää ihmisissä tunteita, ajatuksia, antaa ihmisille rohkeutta lopettaa kiusaaminen, puuttua asioihin ja harkita omaa tilannetta, oli sit kiusaaja tai kiusattu. Ja sit uskoa siihen et on toivoa et se loppuu!
Lea: Että mahdollisimman moni ihminen näkee sen.
Teresa: Mä toivon että Lea äänittää sen laulun mikä siinä lopussa on, koska se soi mun päässä edelleen kokoajan ja Lea on niin älyttömän hyvä laulaja
Entä jos joku muu porukka haluais tehdä tän tyylisen projektin, oisko teillä niille mitään neuvoja?
Aleksi: Ottakaa mut mukaan!
Teresa: Niinpä! Ottakaa meiät mukaan niin me autetaan teitä!
Aleksi: Aleksi messiin!
Lea: Ja myöskin että yrittää pitää mahdollisimman hyvät välit muitten kanssa joitten kanssa on yhteistyössä.
Luna: Mä haluun vaan sanoo et oli ihana olla teidän kaikkien kanssa tekemässä tätä!
Teresa: ig sydän2019, menkää follaa!
@sydan2019
#sydän #kaikkimukaan #loppukiusaamiselle #ruuti
