Neiti Aika -elokuvan ohjaaja Elina Talvensaari kertoo Vivi Kangasniemelle, mistä elokuvan nimi tulee, mitä hän oppi elokuvaa tehdessään sen päähenkilöltä Sirkka-Liisalta ja mikä oli tämän horoskooppimerkki.
Neiti Aika on dokumenttielokuva, joka sai alkunsa, kun elokuvan ohjaaja muutti 98-vuotiaana kuolleen Sirkka-Liisan asuntoon. Sirkka-Liisalla ei ollut omaisia jäljellä, ja Elinaa hirvitti ajatus jälkeen jääneiden tavaroiden pois heittämisestä. Hän tutustui kotinsa edelliseen asukkaaseen tämän jäämistön ja sinnikkään tutkimustyön avulla, ja lopputuloksena syntyi dokumenttielokuva ajan kulusta ja siitä, mikä elämässä on tärkeää.
Voit lukea Kelaamosta myös elokuvan arvostelun (ruotsiksi) sekä sen tuottaja Emilia Haukan tai lavastaja Juha-Matti Toppisen haastattelun.
Talvensaaren haastattelu tekstimuodossa
Hei! Kiitos että sain tulla haastattelemaan
Ei mitään, tervetuloa!
Mä luin jostain, että sä opiskelit aiemmin antropologiaa ja sosiologiaa. Mikä sai sut alkamaan tehdä elokuvia?
Mulla on oikeestaan melkein aina ollut sellanen palo jonnekin taidealalle, mut mulla ei oo lähipiirissä tai perheessä ollut ketään taidealalla työskentelevää niin se tuntu aina vähän kaukaiselta. Olin jo aika pitkällä opinnoissa, ennen kun päätin että yritän vielä kuitenkin tavoitella sitä. En oo mikään mahtava piirtäjä tai muuta, niin sitten se elokuva tuntu eniten omalta. Ja toisaalta kun oli sitä antropologia- ja sosiologiataustaa mistä olin myös tosi innoissani, tai oon todella kiinnostunu edelleen, niin dokumenttielokuva tuntu olevan vähän samaa, mutta taiteen kautta.
Okei! Millanen se oli se hetki, oliks se joku elokuva jonka sä katoit, tai tapahtuko jotain, joka sai sut..?
Mitäköhän siinä oli… Mä aloin kattoo enemmän sellaista taidedokumenttielokuvaa, Wisemania ja mitäs muuta… Sillon oli Kanerva Cederströmiltä tullut semmosia Tove Janssoniin liittyviä, niiden kaitafilmeistä tehtyjä elokuvia. Mä tunnistin tavallaan sen kielen ja sit mä aattelin että tää ois ehkä mahdollista, että mä ehkä pystyisin oppimaan tämän tavan tehdä!
Tän elokuvan nimi on Neiti Aika. Miksi sä valitsit sen nimen?
Neiti Aikahan on ollut aikoinaan semmonen puhelinpalvelu, siinä on ollut puhelinnumero mihin soitettiin, ja siellä oli nauhote, joka aina kerto että mikä päivä ja mikä kellonaika oli. Ja ihan ensimmäisiä asioita mitä me nähtiin kun mentiin sisään sinne Sirkka-Liisan, tai siis meidän, asuntoon, oli kirjahyllyyn teipattu iso lappu, jossa valtavilla kirjaimilla luki Neiti Aika, ja sit se puhelinnumero. En jotenkin päässyt sitä mielikuvasta, kun ajattelin että siellä on vanha ihminen yksin kotona ja soittaa sillä lankapuhelimella sinne Neiti Ajalle – ilmeisesti usein, koska se oli niin isolla se lappu. Että hänen täyty tarkistaa, mikä päivä ja kellonaika on. Ja se samalla myös tavallaan kuvas itse Sirkka-Liisaa, koska mulle se taas oli tavallaan sellanen Neiti Aika, jonka kautta mä yhtäkkiä kohtasin nää kaikki ajan kuluun liittyvät kysymykset. Ja sitten se on ylipäänsä vaan sellanen personifikaatio ajan kululle.
Tosi osuva nimi, nyt kun kuulin sen.
Joo, siinä aluksi monessakin leikkausversiossa vilahti kyllä se Neiti Aika -lappu, mutta joku rytmiasia oli sitten tärkeempi ja se piti leikata pois. Sitä on monet kysyneetkin jälkeenpäin. Ja on ollu ihmisiä jotka on luulleet ennen kun on nähneet elokuvan, että Sirkka-Liisa on ollut se henkilö, joka vastaa siellä, että on se itse Neiti Aika joka on tehnyt ne kellonaikanauhoitukset. Mutta näin ei siis ole.
Voiko siihen vielä soittaa siihen numeroon?
Mä luulen että sitä ei enää oo, että nyt on netissä kaikki vastaavat… En oo ihan varma kyllä!
Mikä oli sun ihan ensimmäinen ajatus Sirkka-Liisasta?
No ihan ensimmäinen, sillon ku mä en ees vielä tiennyt hänen nimeään, tiesin vaan että oli ollu joku nainen kuka tässä asunnossa oli asunu. Ja sillonhan se ensimmäinen ajatus oli vähän jopa… En tiedä miten sitä vois kuvailla, jotenkin vähän kauhistunut tai jotenkin surullisen kauhistunut. Mä aattelin että se on yksinäinen nainen, joka on kuollut yksin. Ja miksi kukaan kuolee ihan yksin! Siihen jotenkin liitti heti jotain huonoja asioita, niinkun se ois jostain syystä jäänyt yksin, ikään kun hän ois jotenkin itse syyllinen siihen. Mutta se johtu siitä kun siihen liitty niin paljon merkkejä kuolemasta ja se kaikki oli tavallaan mun omassa kodissa. Se tuli jotenkin liikaa iholle, niin siksi se alkumielikuva oli sellanen… mun omien pelkojen sävyttämä. Mutta sit kun mä sain tietää, kuka hän oli, se mun mielikuva on muuttunut ihan täysin. Se ehkä kertoo siitä just, että kun jotain ei tunne tai tiedä, niin oma mieli täyttää sen hetken…
Johtopäätöksillä?
Niin, tekee johtopäätöksiä tavallaan ihan asiaan kuulumattomista asioista! Vaikka esimerkiksi ne letit, mitkä näkyy siinä elokuvassa, kun ne löyty ja sit kun kaikki oli vähän sotkusta – jotain mädäntyneitä hilloja ja muuta niin mieli täyttyy niistä ja sitä ihmistä ajattelee sitä kautta eikä ihmisenä. Se tulee sitten vasta kun tutustuu siihen ja tietää siitä enemmän.
Miten Sirkka-Liisa on vaikuttanut sun elämään?
Sehän on vaikuttanut tavallaan tosi paljon! Ensinnäkin se on saanut mut ylipäänsä miettimään niitä asioita, mitä tossa elokuvassa mietitään. Mä jossain vaiheessa ajattelin että se on opettanut mulle kauheesti, mikä on jotenkin vitsikästä kun mä en oo ikinä tavannut häntä. Mutta jotenkin musta tuntuu että se on opettanut mulle ihan hirveesti kaikesta semmosesta, miten tärkeetä ja merkittävää on vaikka joku hetki ystävän kanssa tai jotkut ihan pienet asiat. Yhtäkkiä tajuaa tavallaan, miten tärkeetä ja arvokasta se on. Kun musta tuntuu että nuorempana on katse aina siellä tulevassa, ja tän koko homman kautta tajuskin, että ei kun se menee tässä se elämä! Että kohta se on mennyt ohi, jos mä en yhtään pysähdy!
Onko jotain random tietoa, joka ei tuu elokuvassa esiin mutta jonka sait tietää Sirkka-Liisasta?
Onhan sellasta paljon, mutta mikä ois jotenki kertomisen arvosta…
Esimerkiks horoskooppi?
Aa, no sen mä tietysti otin selville! Joo, hän on leijona.
Oletko ollut kuvausten aikana tai niiden jälkeen yhteydessä johonkin Sirkka-Liisan tuttuun?
No ennen kuvauksia en oikein löytänyt, koko sinä aikana kun mä tein tutkimusta ei vastaan tullut oikein ketään. Naapuritkin oli vaihtunut aika paljon siinä rapussa, ja niin kun siinä elokuvassakin mainitaan, ne ystävät joista mä sain niistä kuvista selville että keitä he on, niin nekin oli kuollu. Mutta sitten sen jälkeen, kun elokuvaa on esitetty, on tullut esiin muutamakin ihminen, joka on tuntenut Sirkka-Liisan. Se on ollut tosi mielenkiintoista. Hienoimpia hetkiä oli Docpointissa, kun multa kysyttiin elokuvan jälkeen, miltä tuntuu näyttää tätä elokuvaa. Sanoin, että aina vähän jännittää, oisko yleisössä ketään ihmistä, joka ois tuntenu Sirkka-Liisan. Sit yks käsi nousi ylös ja mä olin ihan että !! Oli tietenkin tosi kiinnostavaa tietää, onko mun tulkinta mennyt yhtään oikein. Mutta ilmeisesti oli! Ihmisestä kuitenkin pystyy päättelemään paljon tuommoisen materiaalin perusteella, mitä tässä elokuvassa on käytetty.
Aika jännä et pystyy!
Niin! Ja sit tosiaan, vaikka mä tietenkin etin aluksi ihmisiä jotka ois tuntenu Sirkka-Liisan, niin sit mä tosiaan jossain vaiheessa vähän luovutin, enkä enää yrittänyt niin paljon. Aattelin, että jos he ei oo kauheen läheisiä ihmisiä Sirkka-Liisalle, niin se mitä he voi kertoo on niin tavallaan… Jos ne vaikka kertoo, että hän oli hirveen mukava ihminen tai muuta, niin siinä elokuvan kaaressa se jotenkin vähän latistaa! Vaikka se onkin tavallaan tärkeä tieto. Mutta jos ensin pidetään mysteeriä yllä tunti ja lopputulos on, että hän oli mukava ihminen, niin se ei tavallaan oo se juttu! Se, että hän on mukava ihminen, varmaan tulee ilmi muutenkin siinä elokuvassa ja mun tulkinnassa. Mutta jälkeenpäin on ollut tosi kiva jutella ihmisten kanssa, jotka on tunteneet Sirkka-Liisan.
Mikä elokuvan vastaanotossa on ilahduttanut sua eniten?
No kyllä se on aina jos jotkut yksittäiset, tavalliset ihmiset tulee sanomaan, että se on liikuttanut heitä se elokuva. Joskus jotkut kertoo jonkun oman, vähän vastaavan, itelle tärkeän asian. Tai se on herättäny semmosta halua jutella. Ja monet on sanoneet, että kokee oman elämänsä arvokkaampana kun ennen elokuvaa. Ni se on ehkä semmonen että wau, oikeestiko, ihan mahtavaa! Vaikka se kestäis vaan vartin se tunne, niin se on ihana palaute!
Haastattelija: Vivi Kangasniemi
