Nelli Rappia voisi kuvailla hieman oudoksi. Ehkä erikoisin yksityiskohta hänen suvustaan selviää kuitenkin vasta, kun Nelli lähtee viettämään syyslomaa Hannibal-setänsä luokse. Jo ensimmäisenä yönään vanhassa talossa Nelli huomaa, ettei kaikki ole aivan sitä, miltä päällepäin näyttää.
Elokuva on pääosin hyvä ja hienosti toteutettu, mutta sen tahti oli välillä vähän liian nopea. Tästä syystä juonen kulkua oli välillä hieman hankalaa seurata. Jotkut elokuvan kohdat olivat kuitenkin vähän kliseisiä alkaen siitä, ettei aikuinen ota lapsen pelkoa tosissaan ja loppuen siihen, kun mukavaksi luultu henkilö paljastuukin ikäväksi. Lisäksi tavan, jolla viimeksimainittu selviää, ei olisi tarvinnut olla niin lapsellinen. Se olisi voinut liittyä muuhunkin kuin ihmisen huonostihoidettuihin hampaisiin.
Elokuvan sanoma on tärkeä, mutta sen esitystapana olisi voinut toimia jokin muukin kuin sen sanasta sanaan kertominen lopussa. Se tuntui elokuvaa katsoessa lähinnä hätäratkaisulta, kun tajuttiin ettei sanoma ilmene muuten.
