Joona Möttö ohjaa, valokuvaa, editoi ja toimii lyhytelokuvatyöpajoja järjestävän Euphoria Borealis ry:n hallituksessa. Hän ohjasi marraskuussa julkaistun Tiisun Kuollaan me kaikki –kappaleen musiikkivideon, ja kertoo tässä, millaista videon tekeminen oli ja mitä matkan varrella oppi.
Miten päädyit tekemään musiikkivideota?
Tiisun solistilla Henrik Illikaisella, eli Henkalla, oli vuosi sitten sooloprojekti, jossa se tarvitsi editointiapua yhden videon kanssa. Se kysyi mua, koska oli nähnyt lyhytelokuvia, joita olin jakanut Facebookissa. Sanoin silloin, että mua kiinnostais ohjata alusta asti joku video. Ja nyt kun Tiisu on tekemässä comebackia parin vuoden tauon jälkeen, se pyysi mua ohjaamaan tän uuden musiikkivideon.
Oliko siinä paljon suunnittelutyötä?
Henkalla oli aluksi sellainen idea, että hän on metaforisesti kuollut ja arkussa, ja ympärillä on muitakin ihmisiä arkuissaan. Siitä alkoi omia ideoita syntymään saman tien. Me käytiin bissellä, ja koko tarina syntyi aika pitkälti ensimmäisen tapaamisen aikana. Mietittiin, mitä hahmoja siinä voisi olla ja mitä ne voisi tehdä. Pari tapaamista ja lisää miettimistä tarvittiin siihen, että rakenne alkoi tuntua mahdolliselta. Olisin ollut valmis karsimaan enemmän ideoita kuin Henkka, ja vaikeaa oli keksiä, miten kaikki sovitetaan videoon. Mun mielestä kaikki saatiin hyvin mahtumaan sinne, mutta helpompaa olisi ollut lähteä tekemään vähän pienemmän skaalan videota.
Mistä löytyi työryhmä?
Ihan ensimmäisenä pyysin ystävääni Iris Kärkkäistä mukaan. Iris on on ihan huippu kuvaaja. Olin ollut assaroimassa sitä Uneton48 -projektissa ja tiesin, että se on hyvä tiimityöskentelijä ja että me tullaan hyvin toimeen. Otin asian esille, ja luulen että se oli saman tien mukana. Siitä tää lähti rullaamaan. Sitten yritettiin etsiä tuottajaa, mikä osoittautui vaikeammaksi.
Miten tuotantopuoli hoitui?
Mä en ole yhtään tuotantohenkinen ihminen. Heti aluksi, kun kysyin Iristä kuvaamaan, se sanoi että ei kannata tuottaa ja ohjata samaan aikaan, koska sitten en pysty keskittymään kunnolla kumpaankaan. Mutta meillä oli nopea aikataulu ja tuntui että kaikki elokuvatuottajat joita tunsin tai edes tiesin oli joko lomalla tai töissä, niin tässä päädyttiin sellaiseen kombinaatioon, missä useampi ihminen jakaa tuotannollista vastuuta. Teatteria tehneet Ella Toivonen ja Liisa Mustakallio tulivat mukaan, mutta Liisa joutui jäämään myöhemmin pois ja Ella otti enemmän vastuuta. Henkka oli myös tuotantohommassa vahvasti mukana. Aika paljon se meni niin, että kun oli joku hoidettava asia, mietin saanko asian itse tehtyä vai hoituisiko se paremmin joltakulta muulta.
Millanen budjetti teillä oli ja miten se riitti?
Meillä oli parituhatta euroa budjettia, ja ihan alusta alkaen me oltiin Iriksen kanssa samaa mieltä, että se kaikki raha laitetaan videon kustannuksiin, eikä palkkoihin. Me kuvattiin Blackmagicin Pocket Cinema Camera 4K:lla, joka on hyvin indie-tuotantoystävällinen kamera. Kaikki kalusto vuokrattiin: kamera, valot ja monta metriä korkea kraana, jolla kaikki lintuperspektiivin kuvat on otettu. Viisisataa euroa meni ruokaan. Kuvaukset kesti kolme päivää, ja niiden aikana noin kymmenpäinen porukka söi yhden tai kaksi ateriaa päivässä.
Mihin kannattaa sun mielestä panostaa, jos on hyvin rajallinen budjetti?
No ihan ensimmäinen on se ruoka. Kaikilla pitää olla ruokaa. Joka päivä. Ihmiset tekee vaikka mitä, jos on hauskaa, mutta jos niillä on nälkä, niin kenelläkään ei ole hauskaa. Eli ruoka on tärkein, ja sitten jos vaan on varaa maksaa palkkaa, niin palkka. Ja kalusto on tärkeetä, erityisesti valot. Ja ihminen joka osaa käyttää niitä valoja!
Millä motivaatiolla sä lähdit tohon, tai miksi ton tyylisiin projekteihin yleensä lähdetään?
Musiikkivideo on mun ja varmaan aika monen muunkin ihmisen mielessä käyntikorttityyppinen asia. Siinä pääsee kokeilemaan uusia asioita, joita haluaa tehdä, ja tekemään lyhyessä ajassa hienon jutun mitä voi näyttää esimerkkinä työstään.
Pitää olla tarkka, minkä musiikkivideon tekee, jos kukaan ei saa palkkaa! Kuka vaan voi tehdä mitä vaan, jos saa tarpeeksi rahaa, mutta jos tekee ilmaiseksi, sen pitää olla intohimojuttu. Tekijöiden pitää hyötyä siitä jollain tapaa. Pitää löytää ihmisiä, jotka haluaa kuvata ja saada jotain showreeliin, tai jotka tykkää käsikirjoituksesta ja ajattelee, että niitä hahmoja ois hauska näytellä. Musavideo on samaan aikaan sekä tosi hankala että tosi hauska juttu. Pitää löytää ihmisiä, jotka lähtee tekemään ilmaiseksi tai halvalla, mutta parhaimmillaan lopputuloksesta saa paljon luovemman ja enemmän itsensä näköisen kuin muussa kaupallisessa tuotannossa.
Kuin paljon videoon meni työtä?
Liikaa! Ehkä tärkein asia, jonka opin tästä, on omien rajojen asettaminen alusta asti – kuinka paljon aikaa käytetään ja millä aikataululla tehdään. On vaikea arvioida, paljonko tähän tarkalleen meni aikaa, mutta me aloitettiin tää videoprojekti ennen kesää, ja nyt on marraskuun viides päivä. Video tuli valmiiksi tunti sitten.
Millasia taitoja sä tarvitsit tossa? Jouduitko opettelemaan jotain uutta?
Ohjaajana tärkeimpiä taitoja on valita ihmiset joiden kanssa tekee töitä, missä mä mielestäni onnistuin tosi hyvin. Työryhmä pelas tosi hyvin yhteen, ja tehtiin semmosta jälkeä mihin olin tyytyväinen.
Kun on mielipide jostain asiasta, pitää olla selkeä. Työryhmä odottaa kuitenkin ohjaajan mielipidettä, ja kukaan ei halua joutua tekemään asioita kolmeen kertaan sen takia, että ohjaaja ei osaa päättää. Kaikesta ei kuitenkaan aina voi olla mielipidettä, eikä omasta mielestäni silloin täydy teeskennellä, että on. Kerran kun Iris kysyi multa millaset valot mä haluun, niin mä sanoin että mä en tiedä, ja luotin siihen että Iris tietää paremmin, vaikka se olikin varmaan ärsyttävää siinä hetkessä. Nää oli tärkeitä taitoja. Sitten se, mitä mä tän videon teossa opin paljon lisää, oli noi tuotannolliset jutut – etenkin budjetit ja logistiikka.
Uutta oli myös se, miten projektia tehdään bändin kanssa. Kun on tottunut ohjaamaan omia lyhytelokuviaan ja olemaan se ihminen joka päättää kaikesta, niin tässä oli päättämässä lisäksi bändi, jolla oli vahvoja mielipiteitä. Eli sen jälkeen, kun on ilmaissut oman mielipiteensä työryhmälle, pitääkin ehkä ottaa vielä vastaan se, mitä bändi ajattelee. Sitäkään ei tietysti voi kuunnella sokeasti, ettei tuu laittaneeks työryhmää tekemään turhia asioita. Bändin kanssa kommunikointia piti opetella paljon – varmistaa, mikä bändille on tärkeintä, ja keskustellla jokaisesta ehdotuksesta, ennen kuin laittoi esimerkiks värimäärittelijän värimäärittelemään videon uudestaan.
Bändi on tavallaan asiakas ja asiakasta pitää aina kuunnella, mutta mun mielestä ei sokkona. Se on kinkkinen tilanne, sillä kun tehdään ilmaista työtä, niin kaikkien pitää olla tyytyväisiä – myös tekijöiden.
Jos joku lähtee tekemään vastaavanlaista projektia, mitä vinkkejä antaisit?
No ihan ensimmäiseksi sen, että ei kannata ohjata ja tuottaa samaan aikaan! Näin jaetusti se onnistui, mutta jos meillä ei olisi ollut Ellaa, Henkkaa ja Liisaa mukana, mä olisin ollut ihan kuollut projektin loppuun mennessä. Kannattaa myös miettiä tarkasti, kuka tekee mitäkin, ja ihan alusta asti määritellä aikataulut ja kunkin työpanos, ettei kukaan ylityöllisty sellaisen asian takia, minkä pitäisi olla kivaa.
Voisin myös muistuttaa palkattomien projektien tekijöitä, että te teette ilmasta työtä – älkää antako kenenkään pompotella teitä liikaa. Selkeimmät hyötyjät näissä on kuitenkin bändi ja levy-yhtiö, joten pitäkää puolenne, että hyödytte myös itse. Ja jos jonkin projektin kohdalla tuntuu, ettei hyödy siitä luovasti eikä rahallisesti, sitä ei välttämättä kannata tehdä – ellei oo tosi isoa palvelusta velkaa jollekulle!
–
Joona Möttö Vimeossa / Instagramissa
