Elokuvatuotannon vaiheet

Emilia Haukka elokuvayhtiö Aamusta kertoo, kuinka elokuvatuotanto etenee tuottajan näkökulmasta – ideasta jälkituotantoon ja levitykseen. Katso myös haastatelun ensimmäinen osa, jossa Emilia kertoo lisää tuottajan työstä!

Käsikirjoitus

Lähdetään siitä, että käsikirjoittajalla tai ohjaajalla on joku elokuvaidea. Tuottaja lukee käsikirjotuksen, ja sitten jos vaikka pitäisin siitä ideasta ja tuntisin että se puhuttelee myös mua ja ymmärrän mihin ohjaaja pyrkii sen kanssa, lähden projektiin mukaan. Ensimmäisenä se tarkoittaa sitä, että käsikirjoitusvaiheessa lukee niitä käsikirjoitusversioita, kommentoi niitä ja antaa palautetta. Eli juttelee yhdessä sen käsikirjottajan ja ohjaajan kanssa, mitä pitäisi kehittää seuraavaksi ja missä kohti tarina vaikka vielä tökkää tai ei kulje niin hyvin. Siinä voidaan miettiä myös, tarvitaanko kirjoittamiseen jotain muuta apua – onko sellainen vaihe, että olisi hyvä jos joku muu vaikka kirjoittaa siihen version, tai tulee kirjoittajan kanssa tekemään sitä. Voidaan myös miettiä, tarvitaanko jossain kohti dramaturgin apua ja jos, niin kuka olisi hyvä dramaturgi – eli ulkopuolinen ihminen, joka myös lukee ja kommentoi sitä käsikirjoitusta. Käsikirjoitusvaihe on ehkä pisin työvaihe elokuvan tekemisessä ja kestää yleensä useamman vuoden. Se on mulle itselleni myös tärkein, ihanin työvaihe! Koska se on sitä sisältöä ja sen kehittämistä, jonka vuoksi elokuvia haluaa tehdä.

Tuottaja Emilia Haukka ja käsikirjoittajat Lasse Poser ja Hannaleena Hauru rakentavat elokuvan tarinan näkyväksi legojen avulla Venice Biennale Cinema Collegen workshopissa.

Kehittämis- ja rahoitusvaihe

Sitten kun käsikirjotus alkaa olemaan sellaisessa vaiheessa, että se kommunikoi käsikirjoittajan ja ohjaajan ajatusta elokuvasta, aloitetaan rahoitus- ja muu projektin kehittämisvaihe. Joskus toinen alkaa aiemmin, ja joskus ne alkaa samaan aikaan – se vaihtelee tosi paljon. Rahoitusvaihe tarkoittaa sitä, että yleensä ensimmäisenä täällä kotimaassa otetaan yhteyttä vaikka Suomen Elokuvasäätiöön ja Yleisradioon tai johonkin muuhun televisioon, mtv3 vaikka, ja tarjotaan sitä elokuvaa sinne. Sitten siitä neuvotellaan tarkemmin, kerrotaan elokuvasta ja saadaan palautetta. Samalla puhutaan siitä, millä aikataululla se haluttaisiin tehdä ja milloin me halutaan tehdä se varsinainen hakemus sinne, ja käydään kuulemassa heidän palautetta – tavallaan vähän käynnistetään sitä prosessia jo.

Samaan aikaan, kun siirrytään puhtaasti käsikirjoittamisvaiheesta siihen kehittämisvaiheeseen, niin tuottaja on mukana miettimässä, mitä taiteellista ydintyöryhmää suunnitteluvaiheessa tarvitaan mukaan. Onko tämä vaikka elokuvaprojekti, missä pitää jo alkaa miettimään visuaalista maailmaa, ja tarvitaanko siihen mukaan vaikka kuvaaja ja lavastaja sitä miettimään ohjaajan kanssa – vai tarvitaanko tässä vaiheessa mukaan myös pukusuunnittelija tai joku muu. Tuottaja on mukana keskustelemassa ja miettimässä, miten tämä maailma luodaan. Kuuntelen, mikä visio taiteellisilla vastaavilla on, ja mietin, miten me saataisiin elokuva tuotettua sen vision mukaisesti.

Rahoitusvaiheessa tuottaja miettii ja neuvottelee levityksen elokuvalle, esimerkiksi Suomessa Elokuvasäätiön tuki vaatii, että elokuvalla on julkinen levitys. Tuottaja on myös se, joka miettii, mikä on hyvä aikataulu hakea rahoitusta: milloin juuri tämä projekti on siinä kunnossa, että rahoitushakemukset voi lähettää? Milloin käsikirjoitus yhdessä taiteellisen ja visuaalisen suunnitelman kanssa kommunikoi hyvin sen, millainen elokuva tästä olisi tulossa? Koska hakemuksesta tulee heti parempi, kun se on mietitty. Sitten tuottaja alkaa valmistelemaan rahoitushakemuksia, joihin kuuluu useita eri dokumentteja. Siinä pitää olla käsikirjoitus, ja taiteellisten vastaavien tekemä visuaalinen ja taiteellinen suunnitelma. Sitten pitää olla tuotantosuunnitelma, jossa kerrotaan, minkälainen elokuva ollaan tekemässä. Sen tärkeä osa on aikataulu: millä aikataululla tämä tehdään? Lisäksi pitää tehdä budjetti ja rahoitussuunnitelma, ja mahdollisesti koostaa vaikka työryhmästä tietoja, että siinä on oikeat ihmiset tekemään tätä elokuvaa, osana tätä taiteellista työryhmää. Ohjaajan edellisiin elokuviin voidaan koota linkit. Kun hakemus on saatu koottua kokonaiseksi paketiksi, se lähetetään.

Sitten tulee tietenkin jännittävä vaihe, kun odotetaan mitä siinä tapahtuu. Esimerkiksi Suomen elokuvasäätiön rahoittajat saattaa olla yhteydessä ja pyytää tapaamista. Silloin käydään hakemuksen pohjalta juttelemassa projektista. Kehittämis- ja rahoitusvaiheessa saatetaan myös hakea mukaan erilaisiin ulkomaisiin projekteihin kuten workshoppeihin, joissa voidaan kehittää elokuvaprojektia ja keskustella siitä eri asiantuntijoiden kanssa: esimerkiksi muiden, kokeneempien tuottajien tai vaikka jonkun kuvauksen asiantuntijan tai äänisuunnittelijan kanssa. Tällaisia workshoppeja on monenlaisia, ja ne alkaa olla pikkuhiljaa myös osa myöhempää PR-vaihetta, jossa mietitään, miten siitä elokuvasta aletaan saattaa tietoa julkiseksi. Kaikki tuollainen mukana oleminen nostaa sitä elokuvaprojektia – mahdollisesti myös rahoittajien silmissä, jolloin se auttaa ja tukee myös elokuvan rahoittamisprosessia.

Esituotanto

Jos käy niin hyvin, että saadaan rahoitus elokuvalle, aloitetaan esituotantovaihe. Siinä tuottaja hyvin todennäköisesti palkkaa jo muuta tuotantohenkilöstöä mukaan, esimerkiksi linjatuottajan tai tuotantopäällikön tai vähintään tuotantokoordinaattorin auttamaan käytännön järjestelytyössä, koska esituotantovaiheessa pitäisi jo alkaa olemaan elokuvan lokaatiot ja aikataulut ja työryhmä sovittuna. Silloin tehdään viimeiset työryhmän kokoamiset ja tuottaja on mukana juttelemassa ja päättämässä, kenen kanssa tätä tehdään, ja ottamassa ihmisiin yhteyttä.

Esituotantovaiheen idea on saada elokuva siihen pisteeseen, että kaikki on valmiina ensimmäistä kuvauspäivää varten. Tuottaja on mukana ratkomassa eri osastojen mahdollisia haasteita. Jos vaikka yhtäkkiä tuntuu siltä, että toiveena olisi kuvata kolme kohtausta Ranskassa, niin onko meillä mahdollista järjestää se, ja mitä se tarkoittaa budjetillisesti.

Kun ollaan saatu rahoitus kasaan, niin tuottaja on mukana miettimässä, että jos meillä on vaikka 1,1 miljoonaa euroa tämän elokuvan tekemiseen, niin miten se jaetaan: mihin tässä elokuvassa täytyy panostaa? Täytyykö vaikka olla joku kalliimpi kamera, jolla saadaan tietynlaista kuvaa tehtyä, vai onko tämä vaikka johonkin toiseen aikakauteen sijoittuva elokuva, jossa pitää panostaa lavastukseen ja puvustukseen, jotta me saadaan se aikakausi luotua. Budjetista ja rahasta voisi puhua pelimerkkeinä: mietitään taiteellisten vastaavien kanssa, miten ne pelimerkit jaetaan, että elokuva saadaan tehtyä. Pohjimmiltaan tuottaminen on myös liiketoimintaa, ja niitä pelimerkkejä ei ole loputtomasti. Ei voi vaan mahdottomasti syytää rahaa kaikkeen, vaan sen pitää olla kestävällä pohjalla. Yksi tuottajan tärkein rooli on olla mukana miettimässä yhdessä muun työryhmän kanssa, mitä ne käytännön ratkaisut on: mikä kamera otetaan, ja panostetaako siihen, vai panostetaanko johonkin toiseen asiaan – ja jos, niin mihin.

Kuvaukset

Itse haluan usein olla kuvausten alussa mukana tukemassa, vaikka ei olisikaan siellä konkreettisesti mitään liikenteenpysäytysmerkkiä pitämässä – vaikka sitäkin olen tehnyt!  Mutta siellä voi olla tukemassa ja katsomassa, lähteekö homma toimimaan. Voi ilmetä myös haasteita, jotka täytyy ratkaista, jos esimerkiksi työryhmän sisällä todetaan, että joku logistinen tai aikataulullinen asia ei toimi. Niitä on hyvä olla havainnoimassa, että voi tarjota niihin ratkaisuja. Tuottaja on esimiesasemassa suhteessa kuvausten työryhmään, ja siksi vastuussa esimerkiksi työaikalain noudattamisesta kuvausten aikana. Tuottajana haluan varmistaa, että kuvauspäivien aika parhaalla mahdollisella tavalla käytettyä. Sitä se koko kuvauskausi oikeastaan on: päivittäisiä pieniä haasteita, joita ratkotaan. Lisäksi pidän tärkeänä ohjaajan henkistä tukemista kuvausten aikana. Haluan varmistaa, että ohjaaja ei tunne jäävänsä yksin vaativan työn kanssa.

Pitchaamassa dokumenttielokuvan Neiti Aika vaikuttavuuskampanjaa ohjaaja Elina Talvensaaren kanssa.

Jälkituotannosta levitykseen

Kuvausten päätyttyä tehdään yleensä väliraportti elokuvan rahoittajille: miten kuvaukset on menneet, tuliko jotain muutoksia budjettiin ja jos, niin raportoidaan miksi. Samaan aikaan aletaan valmistautumaan jälkituotantovaiheeseen. Leikkaaja ja se, miten siinä lähdetään liikkeelle – milloin sitä aletaan leikkaamaan, pidetäänkö taukoa vai ei – on päätetty jo siellä kehittämis- tai esituotantovaiheessa. Sitten kun aloitetaan jälkituotantovaihe, tuottaja miettii, missä vaiheessa on hyvä olla mukana leikkausversioita kommentoimassa. Itse tykkään, että ei ole heti ensimmäisiä versioita katsomassa, vaan antaa ensin leikkaajan ja ohjaajan työstää sitä ja katsoa muutamia ensimmäisiä versioita kahdestaan, sitten voi olla sellaiset tuoreet silmät vähän myöhemmin.

Leikkausvaiheessa ollaan taas vahvasti sisällön äärellä – ollaan nähty, minkälaista materiaalia ollaan saatu kuvattua ja minkälainen elokuva tästä on muotoutumassa. Sitten ollaan mukana siinä tukemassa ja miettimässä, että jos vaikka joku kohtaus tuntuukin tosi erilaiselta kuin oli ajateltu silloin käsikirjoitusvaiheessa, tai se täytyy leikata jotenkin tosi eri tavalla kuin se on käsikirjoituksessa, niin miten se elokuvaan istuu. Siinä ollaan taas tosi vahvasti kosketuksissa sisällön kanssa.

Tässä vaiheessa tuottaja myös kommunikoi rahoittajan kanssa, koska rahoittajille järjestetään ensin katselu, jossa heille annetaan mahdollisuus kommentoida ja antaa palautetta elokuvasta. Ne on yleensä tosi hyviä hetkiä saada palautetta ulkopuolisilta ihmisiltä, jotka ei ole olleet päivittäin kosketuksissa sen materiaalin kanssa. Tuottaja kuuntelee sitä, ja sen pohjalta miettii ohjaajan ja leikkaajan kanssa, että miten tästä edetään.

Jos elokuvalle on vaikka teatterilevitys tulossa kuten hyvin todennäköisesti on, niin sitten aletaan silloin jo leikkausvaiheen alku- tai puolivälissä miettimään levittäjän kanssa, milloin tämä elokuva nyt sitten tulisi teattereihin. Sitten aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan lanseerausta. Tuottaja on mukana levittäjän kanssa miettimässä käytännön asioita: mitkä stillkuvat elokuvasta valitaan? Miten juliste toteutetaan? Tuleeko siitä joku markkinointikampanja? Miten lähestytään lehdistöä? Miten elokuvasta tiedotetaan, miten siitä puhutaan, minkälainen synopsis sillä on? Ollaan yhdessä miettimässä sitä, että viestintä- ja levityspaketti elokuvasta on sellainen, joka kertoo hyvin sen, mikä se elokuva on. Sen pitäisi kommunikoida juuri oikeaa asiaa ihan kaikista trailereista ja ensimmäisistä stillkuvista lähtien.

Elokuva valmistuu asteittain: on hetki kun leikkaus valmistuu eli lukitaan kuva, on hetki kun loppumiksaus on tehty ja myös äänityöt ovat valmiit. Sitten kun ensimmäinen esityskopio on valmis, voidaan hetken aikaa vaikka juhlia. Sen jälkeen aletaan tekemään varsinaista levitystyötä ja suunnataan kohti ensi-iltaa: onko elokuva menossa festivaaleille, vai missä se saa ensi-iltansa? Sitten elokuvan ensi-illassa saa juhlia yhdessä elokuvan ihanan työryhmän ja näyttelijöiden kanssa sitä, että se on valmis, ja alkaa jännittää sitä, löytääkö elokuva yleisönsä elokuvateattereissa. Ihaninta elokuvan valmistuessa on se, kun vihdoin voi jatkaa vuosia kestäneen työn tuloksen ihmisten kanssa, ja päästä kokemaan se heidän kanssaan.