Syyskuun viimeisenä perjantai-iltana Hämeenlinnassa tihuttaa vettä. Astun sateesta uudistetun kaupunginkirjaston aulaan ja suuntaan alakerran studiotilaan. Täällä alkaa pian Rec Plus-elokuvakurssin toiseksi viimeinen työpajapäivä. Ennen editointihuoneeseen siirtymistä ehdimme vielä jutella kurssin osallistujien kanssa siitä, miten elokuvanteko on sujunut ja millaisia vinkkejä he antaisivat muille elokuvaharrastuksesta kiinnostuneille.
Rec Plus -elokuvakurssi on tarkoitettu 13-18-vuotiaille nuorille, joilla on jo hieman kokemusta elokuvanteosta. Hanna, Peppi, Reino ja Jonas tulevat paikalle kuka mistäkin, useimmat suoraan koulupäivän jälkeen. Työryhmän viides jäsen ei tänään päässyt paikalle. Tänä iltana on tarkoitus tutustua Final Cut Pro -editointiohjelman käyttöön Jouni Uotisen johdolla. Huomenna lauantaina aiemmin kuvattu lyhytelokuva leikataan lopulliseen muotoonsa.
Jatkoa suositulle kesäkurssille
Työpaja on jatkoa Kino Tavast -elokuvakulttuuriyhdistyksen, Hämeenlinnan visuaalisten taiteiden koulu Aimon ja Kulttuurikeskus Arxin yhdessä järjestämälle vuosittaiselle, viikon mittaiselle REC-kesäkurssille. Näin halukkaat pääsivät jatkamaan elokuvaharrastusta myös syksyllä. Kurssin tavoitteena oli tehdä enintään kolmeminuuttinen lyhytelokuva kolmen viikonlopun aikana. Ensimmäinen viikonloppu käytettiin suunnitteluun, kuten yhteiseen ideointiin ja käsikirjoituksen sekä kuvakäsikirjoituksen tekemiseen. Toisella kerralla elokuva kuvattiin, ja nyt edessä on editointi.
Kuvauksiin kului ryhmän mukaan yksi työpajapäivä, neljästä viiteen tuntia lounastauko mukaan lukien. ”Tottakai me oltais varmasti haluttu enemmän aikaa, mutta siinä oli se aikaraja”, Hanna toteaa. ”Piti toimia nopeasti.”
Yliluonnollista komediaa realistisella otteella
Elokuvan ideaa kysyttäessä työryhmän jäsenet katsovat toisiaan salaperäisen näköisinä.
”Miks kaikki kattoo mua?”, Hanna huudahtaa. ”Sä oot se ohjaaja! Eiku ainiin mä oon se ohjaaja!”, Jonas huikkaa takaisin. ”No mutta sä olit kyllä enemmän tekemässä sitä”, hän jatkaa. ”No ehkä se juoni itsessään voi pysyä salaisuutena, mut meillä on tällanen vähän niin kuin yliluonnollinen komedia”, Hanna paljastaa.
Elokuvan päähenkilöä, Rosaa, näytteli Peppi. Elokuvassa Rosalle tapahtuu jotakin outoa, mutta sen työryhmä haluaa pitää vielä salassa. ”Ei juonipaljastuksia!”, Pepin vastanäyttelijä, pyöräilijän roolia näyttelevä Jonas toteaa.
Genrestä huolimatta elokuvaan ei kuulemma ole luvassa mitään erityisiä trikkejä, vaan kuvaus on realistista. ”Me lähettiin tämmösellä aika simppelillä lähetymistavalla”, Reino kertoo.
Ohjaajina elokuva-alan ammattilaiset
Työpajan ohjaajana toimii elokuvaaja Saija Mäki-Nevala. Lahden muotoiluinstituutissa ja Tallinnan yliopistossa koulutuksensa saanut Saija on kuvannut monipuolisesti dokumenttielokuvia, draamaa ja mediataidetta.
Osallistujat ovat olleet tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. ”Me ollaan saatu ite oikeestaan päättää kaikesta,” Hanna sanoo. ”Enemmän Saija on niinku auttanu meitä tekeen niitä asioita”, Peppi täydentää. ”Nii tottakai koska ei me oikeen niinku tiietä mitään tästä asiasta!”, Hanna jatkaa. Kaikki komppaavat.
”Mä en ois selvinny viittä minuttia enempää sen kameran kaa ilman apua!”, Reino toteaa nauraen. ”Muutamat jutut joutui ehkä mun tunaroinnin takia ottaa useemmin”. ”Tottakai aina käy missä tahansa kuvauksissa sellaista, että pitää kuvata uudestaan jotain materiaalia”, Hanna toteaa.
Toiveissa syventäviä kursseja esimerkiksi kuvauksesta ja leikkauksesta
Reino toimi elokuvassa kuvaajana. Kysyttäessä millä kameralla elokuva kuvattiin, kaikki puhkeavat nauruun.
”Enn … ei mitään hajua mistään merkistä tai mallista”, Reino toteaa. ”Mun mielestä se oli ihan valokuvauskamera.”
”Mun mielestä se oli vähän vaikea käyttää”, Hanna sanoo. ”Jos ei oo käyttäny semmosta ennen, niin siinä on kaikkia semmosia pieniä nappeja ja asioita mitä voi vahingossa painaa, tai ei muista painaa ja…” ”Nii mul oli se pelko vaan, et painan jotain ja mitä tapahtuu…”, Reino nauraa. ”Mun ois ehkä pitäny auttaa, kun mulla on entistä kokemusta siitä”, Jonas toteaa.
Tekemällä oppii, ja kaiken kaikkiaan kuvaukset sujuivat ryhmän mukaan ilman suurempia kommelluksia. Kysyttäessä millaisia jatkokursseja osallistujat toivoisivat tulevaisuudessa, esiin nousee ajatus syventävistä kursseista, joissa keskityttäisiin esimerkiksi vain kuvaukseen ja voisi rauhassa keskittyä kameran haltuunottoon.
Ylipäätään he toivoisivat lisää eri tahojen järjestämiä kursseja, jotka voisivat olla kestoltaan pidempiäkin. ”Vaikka elokuvan pituus olisi sama, niin siinä ehtisi enemmän syventyä ainakin leikkaukseen ja käsikirjoitukseen”, Hanna toteaa.
Myös laajemmin elokuvataiteeseen syventyminen, kuten elokuvien opiskeleminen ja niistä oppiminen katsomalla kiinnostaa. Se voisi tapahtua esimerkiksi jonkinlaisessa elokuvakerhossa.
On helpompi saada aikaiseksi juttuja, kun tietää millä termeillä kuvailla.
– Hanna
Tärkeimmät opit saadaan itse tehden
Tärkeimpinä oivalluksina kurssilaisille on jäänyt mieleen itse tekoprosessista oppiminen: kuinka kommunikoidaan muille omista ajatuksista, käsikirjoituksen tekemisestä ja ennakkosuunnittelusta.
”Totta kai siinä oppii paljon sitä videoelokuvan tekemisprosessista”, Hanna toteaa. ”Kyl mä sanoisin, et mä oon oppinut vaikka jotain niihin kuvakokoihin ja kaikkiin tällasiin liittyviä termejä, jotka sitten jää niinku paremmin mieleen. On helpompi miettiä niitä kuvauksia ja saada aikaiseksi juttuja, kun tietää millä termeillä kuvailla”, hän jatkaa.
”Nyt on pitäny aika paljon suunnitella käsikirjoitusta, niin siitä on oppinut paljon”, Peppi lisää.
Kurssilla on keskitytty erityisesti tarinan suunnitteluun, pitäen mielessä yhden päivän kuvausaikataulu. Myös kuvauspaikka haluttiin rajata yhteen juurikin aikataulusyistä.
”Sen piti olla semmonen aika yksinkertainen ja helppo tehdä, että saadaan ajoissa tehtyä”, Jonas kertoo.
Kirjaston työtilat sijaitsevat aivan DVD-hyllyen vieressä. Kaikki katsovat paljon elokuvia vapaa-ajallaan. Kuva: Saara Konttinen
Mua kiinnostaa ohjaaminen, tai ylipäätänsä elokuvataide ja niiden visuaalisten seikkojen miettiminen. Elokuvat on mulle tosi tärkeitä taidekokemuksia.
– Hanna
Kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden suunnitelmia
Tulevaisuudessa Jonasta kiinnostaa näytteleminen, Peppiä puolestaan kuvaaminen. Reino haluaisi perehtyä tarkemmin editointiin. Hannaa kiinnostaa ohjaaminen, tai ylipäätään elokuvataide ja elokuvan visuaalisten seikkojen miettiminen.
”Elokuvat on mulle tosi tärkeitä taidekokemuksia”, Hanna toteaa.
Hanna on porukasta se, jota kiinnostaisi elokuvanteko myös tulevaisuuden ammattina. Tosin ajatuksen realistisuus mietityttää, vaikka ”itseasiassa Saijakin puhui, että varsinkin jostain kamera-assistenteista ja apulaisohjaajista ois pulaa”, Hanna muistelee.
Kaikki ryhmän jäsenet ovat kuitenkin kiinnostuneita jatkamaan harrastusta, jos vain Rec-kursseille tulee jatkoa. Hämeenlinnassa on kaikkien ryhmän jäsenten mielestä hyvät mahdollisuudet harrastaa elokuvaa. He pitävät hyvänä asiana, että Hämeenlinnassa ylipäätään järjestetään elokuvakursseja. Jonas on ollut tyytyväinen Aimokoulun tarjontaan, jossa elokuvaa on voinut harrastaa pidemmissä jaksoissa jo useampana vuonna.
”Voisi vaikka omassa koulussa ehdottaa, jos voisi järjestää jotain sellaista (elokuvakurssi)toimintaa.”
Vinkkejä elokuvaharrastuksesta kiinnostuneille
Muita nuoria ryhmän jäsenet kannustavat olemaan aktiivisia ja ehdottamaan elokuvakurssien järjestämistä omalla paikkakunnallaan. He arvelevat, että myös koulujen yhteydessä voisi olla mahdollista järjestää elokuvaharrastustoimintaa.
”En mä tiiä… voiko ehkä jossain yläkoulussa olla mahdollisuus opiskella?”, Jonas pohtii.
”Niin, vois olla aika hyvä, jos voisi vaikka omassa koulussa ehdottaa, että oisko mahdollisuus järjestää jotain sellaista toimintaa,” Hanna ehdottaa. ”Varsinkin mä uskon, että joissain lukioissa olis enemmän mahdollisuuksia tehdä sellaista yhteistyötä. Ja ehkä lähikaupunkien mahdollisuudet kannattaa tsekata. Tai voi vaan ottaa kameran käteen ja pyytää jotain kavereita mukaan ja alkaa kuvaan, et ei kai nyt mikään estä sitä,” hän jatkaa.
”Et varsinkin lyhytelokuvien suhteen puhelimella pääsee nykyään tosi pitkälle, ei tarvi mitään erillistä välineistöä. Puhelimessa on yleisesti hyvä kamera ja äänitys,” Reino toteaa.
Ennen kuin lopetamme haastattelun, Reino lisää vielä loppuun pienen mainospalan.
”Mulla on YouTubessa hiljattain perustettu kanava nimeltä PölhöPöllö”, Reino sanoo. ”Ihan vaan ajattelin että nyt kun oli tämmöinen mahollisuus, niin sanonpa tähän! Oon ihan muutamia pelivideoita tehnyt sinne, mutta on tarkotuksena jatkaa”.
Kiitos Hanna, Peppi, Jonas ja Reino haastattelusta ja tsemppiä editointiin!
PS. Saan myöhemmin kuulla, että ryhmän elokuvan nimeksi tuli Kädet näkyville. Elokuva pääsi Oulussa järjestettävän lasten ja nuorten Oskari-elokuvakilpailun 2022 finaaliin. Sen voi ainakin toistaiseksi katsoa Oskari-kisan yli 7-vuotiaiden sarjan koosteesta YouTubessa. Kädet näkyville esitetään myös 21. joulukuuta Hämeenlinnassa Kansainvälisen lyhyelokuvapäivän näytöksessä.
Linkit
Kino Tavast -elokuvakulttuuriyhdistys
Oskari-kilpailun 2022 finalistit YouTubessa
