Eden on Suomen ensimmäinen rippikouluelokuva. Se muistuttaa kevyempää versiota Midsommar-elokuvasta.
Ulla Heikkilän ohjaama ja käsikirjoittama Eden yllätti positiivisesti ja toi mieleen omat rippikouluajat. Vaikka elokuvassa on paljon sydänsuruja ja draamaa yhden leirin ajaksi, on siihen helppo samaistua.
Elokuva on osittain myös kliseinen ja ennalta-arvattava. Nuorten väliset romanssit ovat helposti pääteltävissä etukäteen ja elokuvassa on paljon tyypillisiä käännekohtia, joita nähdään lähes jokaisessa nuortenelokuvassa. Uusien ystävysten välille syntyy riitoja, mikä ei yllätä katsojaa.
Aliisa (Aamu Milonof) on rohkea kyseenalaistaja, joka ei alunperin halunnut rippikouluun, mutta lähtee leirille mumminsa takia. Aliisan serkku Panu (Bruno Baer) on vetäytyväinen ja herkkä. Panu kiinnostuu leirin aikana eloisasta Samposta (Amos Brotherus). Leirillä on yhteensä viisitoista erilaista nuorta. Monen hahmon taustojen kohdalla on aukkoja, vaikka moni elokuvan hahmo on mielenkiintoinen ja ansaitsisi enemmän aikaa elokuvassa. Katsoja pääsee näkemään vain hieman enemmän Aliisan ja Panun taustoista ennen leirin alkua.
Hahmot loivat elokuvasta helposti seurattavan ja viihdyttävän. Elokuvan hahmoihin on helppo samaistua, sillä he ovat aidonoloisia ja käyvät läpi samoja elämäntilanteita kuin elokuvan katsojat. Roolitus on onnistunut erinomaisesti ja näytteleminen tuntuu luonnolliselta. Usein nuortenelokuvat luovat kiusallisen tunnelman kehnon näyttelemisen tai epäonnistuneen roolituksen takia, mutta Edenin osalta tätä ei tapahtunut.
Leirillä on yhteensä kolme ohjaajaa, jotka kaikki ovat onnistuneesti näyteltyjä. Yksi elokuvan mieleenpainuvimmista hahmoista on pappi Niina (Satu Tuuli Karhu), joka on nuori ja salaperäinen. Elokuva jätti kertomatta paljon nuoresta papista ja katsojalle jäi epäselväksi Niinan mystinen käytös. Kohtaukset ohjaajien välillä ja Niinan omat kohtaukset luovat kuitenkin salamyhkäistä tunnelmaa tarinaan.
Elokuvan kuvaamisesta vastasi Pietari Peltola, joka onnistui tehtävässään hyvin. Kuvaus on kaunista ja sen ansiosta elokuvan maailmaan on helppo uppottua. Puvustus tekee elokuvasta todentuntuisen, sillä hahmojen vaatteet ovat osuvia ja arkipäiväisiä. Elokuvan vaatetuksesta on annettava suuri plussa.
Yksi elokuvan painavimmista aiheista on usko ja nimenomaan kristinusko. Asiasta keskustellaan perinteisillä raamistunneilla sekä uusien ystävien keskuudessa. Osa uskoo ihmeisiin, merkkeihin ja Jumalaan, toiset taas eivät usko kyseisiin asioihin lainkaan. Joillekin on aivan sama, ovatko maailmassa tapahtuvat asiat Jumalan käsissä vai eivät. Edenistä tekee hyvän se, että omaa uskoa tarkastellaan avoimesti, monen eri näkökulman kautta.
Kaiken kaikkiaan Eden on samaistuttava nuortenelokuva, jossa tuodaan esille niin ystävyyttä kuin rakkautta, ja omaa käsitystä uskosta. Saa nähdä inspiroiko Eden niin paljon, että saisimme uusia riparielokuvia tulevaisuudessa.
Ella Martikainen & Helmi Kärki
Oletko alle 29 -vuotias ja haluat kirjoittaa arvostelun tai elokuva-analyysin Kelaamoon? Ole yhteydessä info at kelaamo.fi, tai ig @kelaamo!
