Arvostelussa hieman harvemmin nähtyä lajia: kotimainen tieteiselokuva Veden vartija, joka onnistuu vakuuttamaan maailmallaan, vaikka ei ehkä aina juonenkuljetuksellaan.
Veden vartija on Saara Saarelan ohjaama tieteiselokuva, joka perustuu Emmi Itärannan esikoisteokseen Teemestarin kirjaan (2012). Vuonna 2022 ensi-iltansa saanut elokuva kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa vesi on loppumassa ja siksi tiukasti säädeltyä. Elokuvan valmistelut aloitettiin jo vuonna 2015 ja uskomatonta on, kuinka ajankohtainen se on nyt, kun kaikkialla maailmassa on koettu ennennäkemättömiä helteitä ja niiden aiheuttamaa kuivuutta.
Veden vartija sijoittuu pieneen kylään, jonka teemestarina toimii Noria (Saga Sarkola) seuraten isänsä jalanjälkiä. Kylässä puhtaan veden käyttöä rajoitetaan tiukasti eikä sitä riitä kaikille. Ihmiset tekevät epätoivoisia asioita, vaikka vesirikollisuus on rikoksista rangaistavin. Isän kuolema johdattaa Norian perheensä salaisuuden pariin; lähistöllä on maanalainen lähde, jonka vesi on puhdasta. Siitä alkaa kamppailu: suojella luontoa, vai ottaa luonnonvaroista kaikki irti. Noria joutuu tekemään vaikeita valintoja yhdessä ystävänsä Sanjan (Mimosa Willamo) kanssa.
Elokuvan juonessa on hyvin perinteisiä dystopian piirteitä: sotilashallinto pitää valtaa, kehenkään ei voi luottaa ja yksilö nousee sankariksi. Siksi toisinaan tapahtumat oli helppo aavistaa. Elokuvan näytökset oli jaoteltu kummallisesti. Yli kaksi kolmasosaa vietettiin enemmän tai vähemmän junnaten paikoillaan ja lopulta loppuratkaisu on hätäinen. Ongelmana oli, että katsojan piti ehtiä tutustua maailmaan, mutta samalla olisi pitänyt jo juonen liikkua. Valitettavasti siinä ei onnistuttu.
Maailmaa sinänsä kyllä kelpasi esitellä: lavastus ja puvustus olivat henkeäsalpaavat. Viron vankila-alueilta löytyi sopivasti kulahtaneita taloja kuivuuden keskellä sijaitsevaksi kyläksi ja Tiina Kaukasen puvustus täydentää kokonaisuuden. Näissä osa-alueissa ei elokuva kalvennut Hollywoodin serkuilleen. Veden vartija oli pitkä projekti, joka onnistui kansainvälisen rahoituksen ja yhteistyön ansiosta. Elokuvassa on puutteensa, mutta niin on puolensakin. Puutteistaan huolimatta elokuva on yksi parhaista suomalaisista scifielokuvista ja siitä voi olla ylpeä.
Sini Laitinen
