Ari Savonen – kotimaisen indiekauhun lähettiläs

Ohjaaja-tuottaja, kauhumaskeeraaja Ari Savonen on yksi suomalaisen indie-elokuvan ajankohtaisista hahmoista. Kymmenessä vuodessa mies on luonut oman tyylinsä ja toteuttanut tehostemaskeerauksia yli 50 tuotantoon.

Ari Savonen, kumpi tuli ensin, maskeeraus vai kauhu?

Kyllä se varmaan toi kauhu on tullut ensin.

Peruskouluaikoina mä en uskaltanu oikeen edes kattoa kauhua. Ironista on se, että David Cronenbergin Kärpänen on mun lempielokuva, ja se on myös ensimmäinen elokuva, josta mä sain traumat. Myöhemmin sitten kun uskalti palata sen elokuvan pariin, niin huomasikin että tää on ihan hemmetin hieno elokuva. Hoksasi niin ku aikuisena, että mistä tää kertoo. Tää on rakkaustarina, tää on kolmiodraama missä naisen ihastus alkaa muuttua hirviöksi, eikä pelkästään ulkonäöllisesti, vaan myöskin henkisesti. David Cronenberg on sanonut että se on ikään kuin syöpä, jolla on tarkoitus. Alussa tuntuukin, että siinä on sellainen pariskunta, joka käy taistelua syöpää vastaan, tai jotakin semmosta tuntematonta, mutta lopulta sitten se tekee siitä henkilöstä ihan eri persoonan se sairaus. Mä olin ihan että tää on hemmetin inhottavaa, mutta samalla siinä on jotain niin syvällistä ja liikuttavaa.

Kärpänen on mun lempielokuva, ja se on myös ensimmäinen elokuva, josta mä sain traumat

Sitten myöhemmin aloin tutustua kauhuelokuviin Jyväskylässä kun opiskelin media-assistentiksi. Siinä tuli sitten teatterin ohella myös maskeeraus. Mutta sillon se oli ihan pelkkää hupailua, vakavammin mä aloin maskeeraamaan vasta Voionmaan opistolla vuonna 2010. Sillon pyydettiin pariin eri projektiin mukaan, sitten siitä kasvo tää mielenkiinto. Alunperin mä halusin että musta tulisi kuvaaja ja leikkaaja, mutta sitten kun mä olin siellä elokuva-, tv- ja näyttelijälinjalla, niin mä huomasin että mä lähdinkin sieltä pois maskeeraajana.

Voionmaalta menin Studio Aki Korpisen maskeerauskouluun opettajan assistentiksi. Kyllä mä siinä välillä sitten tein näyttelemishommia, mutta kuvaukseen ja leikkaukseen mulla on mielenkiinto kadonnut, siis sillä tavalla että mä en halua itse leikata ja kuvata. Mutta mä pääsin kokeilemaan.

Mä tein pari kokeellista lyhytelokuvaa, oikeastaan ne oli enemmän tai vähemmän tehostetestejä. Siinäkin pääsi harjottelemaan semmosia perusjuttuja omissa projekteissa ja toisten projekteissa. Huomasin, että kyllä mulla kuvauksellisesti ja leikkauksessa löytyy paljon ideoita ja haluan olla suunnittelussa mukana, mutta että ois päävastuussa, ni ei oikeen. Huomasin, että rupesi se mielenkiinto menemään enemmän tarinoiden kirjoittamiseen, kaiken mailman askarteluun ja näyttelemiseen. Jos mä nyt keskittyisin liikaa vielä teknillisiin hommiin, niin varmaan ois burnoutti tullut jo ajat sitten.

Horror mask. Halloween special. Rudi Rok and Ari Savonen.
Model: Rudi Rok.
Make-up FX: Ari Savonen.

Taannoin MTV3 haastatteli sinua suomalaisesta indie-elokuvasta. Missä mennään?

Suomalainen indie- ja genre-elokuva on nyt nousussa, kun kattoo viimesen neljän vuoden aikana, miten on alkanut indie-elokuvia tulla teattereihin. Nyt alkaa se laatu olla sen verran hyvää.

Mä en oo itse ollut yhteyksissä Suomen elokuvasäätiöön, vaan kuullu enemmän suusta suuhun että ennen on ollu semmonen SES:n ja indien välinen ns. sota. Mä siihen että ai on vai? Kyllä musta tuntuu että nää tietyt projektit, joiden nimeä en sano, niin ne ei oo vaan täyttänyt kriteereitä.

Moni alko siitäkin suuttumaan kun Bunny the Killer Thing ei saanut tukia. Mä sanoin itsekin siinä mukana olleena että oliko tuo nyt hirvee yllätys, siinä on elokuva, mikä kertoo kaksmetrisestä pupusta millä on valtava hulinapuntari, niin tuo ei oo mikään helposti lähestyttävin konsepti. Ja sitten kun ajatellaan muita tommosia erikoisempia projekteja, niin Samurai Rauni Reposaarelainen, mikä oli aivan törkeen hieno elokuva, se että on suomalainen taide-elokuva, niin sekin on sellanen että enpä nyt tiedä.

On ollut kunnia seurata esimerkiksi Black Lion Picturesin nousua

Oon kuullu että nyt on alkanut peukku nousemaan sieltä (elokuvasäätiöstä). Molemmin puolin tajutaan, että se levitys ei ole aina niistä tietyistä tahoista kiinni, että nyt ulkomaille alkaa levitä eri tahoilta elokuvia. Olen ollut hirveen ilonen siitä, ja on ollut kunnia seurata esimerkiksi Black Lion Picturesin nousua. Siirryn itsekin enemmän tonne Sotkamoon, että tehdään enemmän Black Lionin kanssa yhteistyötä ja Kajaanissa opetustyötä. Aloitan siellä nyt syksyllä tehostemaskeerauskurssin opettajana Kainuun ammattiopisto YritysAmiksessa.

Ari Savonen kädessään Harri Rautiaisen toteuttama tehostekallo tulevasta Backwood Madness -elokuvasta. Kuva: Mikko Löppönen

Arin top vinkit nuorille elokuvantekijöille?

Ai että jos lähtee omaa elokuvaa tekemään? Riippuu tietenkin että missä tehtävässä haluaa olla, lähteekö omaa projektia tekemään vai yleisesti elokuvantekoon mukaan.

Kyllä mulla on se sama mitä aika monella muullakin tekijällä tässä, että pitää uskaltaa olla ensinnäkin nöyrä, uskaltaa epäonnistua, ja tehdä uusia projekteja. Tällä alalla kun helposti tulee kritiikkiä ja epäonnistumisiakin. Ja se itsekritiikki. Tässä on kuullut erilaisten tekijöiden projekteista, että on itsekritiikki niin kova, ettei uskalla lähteä edes aloittamaan sitä omaa projektia. Tai sitten alkaa vaatimaan ihan liikoja.

Kannattaa aloittaa ensin tekemällä lyhytelokuvia. Tekee ne mahdollisimman hyvin ja koettaa saada niitä festivaaleille ja saada suhteet muihin tekijöihin kasaan.

Jos haluaa tuotantoyhtiöitä mukaan, ni ei mene liian paljon tyrkyttämään. Se on monesti aloittelijan virhe, että on valmis käsikirjoitus, on mielessä valmiit näyttelijät, valmis työryhmä. Sillä saadaan ne tuotantoyhtiöt ja levittäjät varmasti sanomaan ei.

Jos haluaa tuotantoyhtiöitä mukaan, ni ei mene liian paljon tyrkyttämään

Jos meillä on esimerkiksi työryhmä laitettu lukkoon, ja sitten ei olekaan tarpeeks kokenut kuvaaja siellä, se on se kaverikuvaaja joka on perus järkkäreillä kuvannut. Tuotantoyhtiö voi sitten ajatella, et tää on hyvä idea, hyvä tarina ja me voitais lähteä tekeen jos tämä meidän kuvaaja kuvaa. Mut jos se on mentykin jo sopimaan etukäteen että ei ei kun me tällä kaveriporukalla halutaan tehä, niin se on –aa okei, että meidän kokenut tiimi ei saa vaikuttaa teidän teidän elokuvaan mutta te haluutte kuitenkin että me tehtäis tää teille.

Että kannattaa lähteä tarina- tai jopa synopsispohjalta viemään ideoita eteenpäin. Backwood Madness aloitettiin ryminällä indienä, mutta meillä on paljon ollut onnea tässä tien päällä. Jos pistää ryminällä tuotantoyhtiöihin, niin niillä on varmasti paljon muutakin tekemistä. Jos on kerralla iso paketti, niin joo okei, meillä vie aikaa sulatella tää ja kehitellä. Kun lähetään pikkusesta kasvattamaan, niin se on hyvä, sillon pääsee tuotantoyhtiö itsekin vaikuttamaan siihen lopputulokseen. Tottakai jos on tosi hyvä käsikirjoitus ja tosi hyvä tiimi, niin sillonhan siellä uskalletaan, mutta se vaatii jo sitten tosi paljon luottoa. Että siinä pitää olla jo sitten aika pitkälti korvaamaton tiimi ja tekijät.

Jos sinne tulee joku Jussi-palkittu käsikirjoittaja, että tässä ois mun juttu, niin totta kai sillon kuunnellaan, mutta jos tulee keltanokkia niin se on eri asia.

LINKIT:

Ari Savonen SFX
Ari Savonen SFX Facebookissa
Ari Savonen IMDb

Black Lion Pictures
MTV3 viihde – Suomalainen indie-elokuva elää kulta-aikaansa