Aino Lankinen: käsikirjoittamista Metropoliassa

Aino Lankinen opiskelee kolmatta vuotta käsikirjoittamista Metropolian elokuvalinjalla. Kelaamolle hän kertoo millaista opiskelu Metropoliassa on ja mitä mahdollisuuksia koulu tarjoaa opiskelijoille.

Kansikuva: Mikael Kaltiainen

Mikä sai sinut hakemaan elokuva-alalle käsikirjoittamisen pariin? 

Koronapandemian aikaan lukiossa tanssi- ja kulttuuri -kurssilla meille annettiin tehtäväksi tehdä Podcast-jakso. Oli hauskaa ja kiinnostavaa löytää rakenne siihen kuinka puheella voi johdattaa tarinaa eteenpäin. Lukion jälkeen tiesin, että mediaan liittyvät hommat kiinnostaa. Laajasalon kansanopiston mediakoulutukseen oli lisähaku ja päätin yhdeltä yöllä että minäpä haen. Harvon ne yömyöhään tehdyt päätökset ovat hyviä, mutta tämä oli – pääsin kouluun. Laajiksessa perehdyin enimmäkseen kuvaan ja ääneen, niinpä ajattelin seuraavaksi hakea Metropolian medianomi-koulutukseen kuvan ja äänen pariin. Tiesin niiltä osa-alueilta eniten ja ajattelin, että minulla olisi paremmat mahdollisuudet päästä sisään. Silleen minä taktikoin, vaikka oikeastaan se komedian käsikirjoittaminen olisi myös kiinnostanut…  Muistan kun minulta ensimmäisen vuoden aikana kysyttiin mikä minua eniten kiinnostaa nimenomaan kuvan ja äänen parissa, huomasin etten tiennyt mitä vastata. Vastasin yleensä leikkaaminen, sillä onhan sekin jollain tavalla dramaturgiaa. Oikeastaan minua kiinnosti käsikirjoittaminen kaikesta eniten, mutta eihän se kuvaan ja ääneen liity. Keskustelin asiasta ystäväni Joelin kanssa ja hän kannusti minua vaihtamaan suuntausta… ja toisena vuonna sain mahdollisuuden vaihtaa käsikirjoituspuolelle! Se tuntui heti enemmän omalta jutulta. Käsikirjoituspuolelle vaihtaminen oli myös erinomainen päätös, kiitos Joel. Jos mä joskus Venlan voitan, tulen kiittämään häntä urapolulle sysäämisestä. 

Opiskelit Laajasalon opistossa elokuvalinjalla. Koetko että kansanopisto antoi sinulle hyvät valmiudet ammattikorkeakoulun opintoihin? 

Koen. Sen vuoden aikana ymmärsin valitsemani oikean urapolun itselleni.

Millaisia produktioita Metropoliassa pääsee tekemään? 

Ensimmäisenä vuonna työstimme monikameraproduktiota. Toisen vuoden syksynä meillä oli harjoitusprojektikurssi, jossa pääsi tutustumaan eri genreihin ja teimme lyhyempiä harjoitusvideoita; demoja. Keväällä koitti suurempi elokuvaprojektikurssi, jonka aikana sai tehdä joko dokumentin tai fiktiolyhytelokuvan. Minä tein fiktion. Myös käsikirjoitukseni valittiin kevään tuotantoihin, jota en itse ohjannut. Tuntui haastavalta antaa oma käsikirjoitus toiselle ohjattavaksi, mutta se oli myös hyvin opettavaista ja tärkeä kokea. Kurssin aikana pääsin osallistumaan useaan elokuvaprojektiin. Yhdessä produktiossa toimin lavastajana, toisessa pääsin koreografioimaan tanssikohtausta ja kolmannessa toimin making-of kuvaajana. Se oli hauskaa, kunnon hupirooli!

Kurssityön kuvauksista. Kuva: Nooa Ruuth

Millaista opetus on?  

Koulussa on ihania opettajia ja persoonia! Monet opettajat ovat osaavia ja työskennelleet pitkään elokuva-alalla, mutta pedagoginen puoli ei ole aina yhtä vahva. Ammattikorkeakoulussa painoitetaan sitä, että tekemällä oppii, eikä opinnot ole yhtä akateemisia kuin vaikka yliopistossa. Tekemällä kun oppii, oppii myös paljon itsestään, esimerkiksi kuinka toimia paineen alla kuvausaikataulujen partaalla. Opettajat ovat mahdollistaneet meille antoisia tilaisuuksia koulun ulkopuolella. Kerran pääsimme seuraamaan Tanssii Tähtien Kanssa kenraalia ja pääsin tapaamaan idoliani Jorma Uotista. Suurkiitos siitä opettajille! 

Mikä on ollut palkitsevinta? 

Kirjoittajana ja ihmisenä kehittyminen. Oman äänen löytäminen, ammatillisen suunnan selkeytyminen ja vahvistus siitä, että tätä minä haluan tehdä. Ja tietysti pienet ja suuret palon hetket alan asioita kohtaan. Metropolia järjestää paljon pitchaus-tilaisuuksia, josta olen ollut kiitollinen. Jos ihmisten edessä puhuminen jännittää liikaa, pitchaamisessa saa harjoitella sitä. Siitä tulee usein suuri onnistumisen tunne, on ylittänyt itsensä ja seuraava kerta tuntuu jo paljon rennommalta. Meillä on myös kesäkurssi: Diversiteetti audiovisuaalisella kentällä, jonka aikana katsomme vuoden kotimaiset elokuvat ja sarjat ja lopuksi listaamme ylös sen diversiteetin. Kurssin pitäisi olla kaikissa kouluissa tarjolla! Lähden nyt keväällä vaihtoon puoleksi vuodeksi Berliiniin ja uskon sen olevan palkitsevaa.

Mikä on ollut haastavinta? 

Oman itsekriittisyyden kanssa pähkäileminen. Tällä alalla ollaan paljon esillä ja lähes kaikki kurssityöt, kuten lyhärit ovat kaikkien nähtävillä jossain. Jos vaikka opiskelisi jossain yliopistolla niin ne kurssityöt, kuten esseet ja niiden arvosanat jäävät useinmiten opettajan ja opiskelijan väliseksi asiaksi. Mutta tällä alalla pitää jakaa omia töitä, kuten käsikirjoituksia ja opettaja antaa palautetta koko luokan kuullen. Etenkin jos se oma teksti tuntuu omasta mielestä keskeneräiseltä tai puutteelliselta, ei välttämättä olisi aina valmis jakamaan sitä, koska tietää pystyvänsä parempaan. Olemme onneksi kaikki käsikirjoitusopiskelijat samassa veneessä, haavoittuvassa tilassa, mutta kannustavassa ilmapiirissä. Kurssitöiden katseleminen jännittää myös. Koko luokka on koolla. Jos on vaikka kuvannut jonkun lyhärin ja jos se on epätarkka jossain kohtaa, kaikki huomaa sen. Mutta koulussahan pitää kokeilla, mokata ja oppia. Me teemme elokuvia yhdessä!

Kuvauksissa. Kuva: Aino Lankinen

Miten hakuprosessiin kannattaa valmistautua?

Ennakkotehtäviä ei kannata tehdä miellyttääksesi raatia. Tärkeintä on että pidät siitä itse ja saat tehtävien teosta iloa ja kiksejä. Kirjoita siitä mitä itse tykkäät ja luotat että muutkin pitävät siitä. 

Kerro vinkkejä hakijoille! 

Ei tarvitse kirkkaasti tietää mitä haluaisi jo tehdä. Täällä saa kehittyä ja kokeilla eri asioita.