Kelaamossa harjoittelussa ollut Aatos Ketvel opiskelee elokuvatutkimusta Helsingin yliopistolla, ja avaa elokuvan opiskelusta kertovan sarjamme kertomalla opinnoistaan!
Opiskelen kolmatta vuotta elokuva- ja televisiotutkimusta Helsingin yliopistolla. Elokuvatutkimuksen opiskelu pääaineena tapahtuu Helsingin yliopistolla taiteiden tutkimuksen kandi- ja maisteriohjelman alla. Elokuvatutkimus, kuten kaikki taiteiden tutkimus, kuuluu humanistiseen tiedekuntaan. Lähestymistapa elokuvaan on teoreettinen – opiskelijoita valmistetaan taiteen analyyttiseen tutkimiseen erilaisilla metodeilla, ei taiteen tekemiseen. Ennen kaikkea tutkitaan elokuvaa suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, inhimilliseen todellisuuteen ja muihin taiteen lajeihin.
Taiteiden tutkimus yliopistolla
Taiteiden tutkimuksen muita opintosuuntia ovat musiikkitiede, estetiikka, teatteritutkimus ja yleinen kirjallisuustiede. Niiden parista olen löytänyt hyvin pääaineopintojani tukevia sisältöjä: esimerkiksi musiikkitieteen peruskurssilla pääsin tekemään musiikkivideoanalyysia, jonka kirjoittaminen muistuttaa tietyiltä osin paljonkin elokuva-analyysia. Sivuaineopinnot muiden taiteiden tutkimuksen alojen parissa auttavat myös ymmärtämään elokuvataiteelle ominaisia erityispiirteitä.
Opintojen aikana harjaantuu opiskelijan kyky ymmärtää elokuvaa yhteiskunnallisena ja historiallisena ilmiönä. Toisaalta tutkintoon kuuluvissa analyysiopinnoissa painottuu teoskeskeinen, formalistinen näkökulma. Oma kokemukseni on, että opiskelija voi kurssitöissä itse vaikuttaa varsin paljon siihen, millaisen tulokulman elokuvataiteeseen valitsee. Oma tutkimusintressini valikoitui toisen opintovuoden aikana feministiseen elokuvateoriaan ja representaatioanalyysiin, ja useimmilla sittemmin käymilläni kursseilla on ollut mahdollisuus soveltaa opiskelua oman kiinnostukseni suuntaan.
Elokuvaa lähestytään teorian kautta
Painotan vielä, että elokuvatutkimuksen opintosuunta tarjoaa nimenomaan teoreettisen lähestymistavan elokuvataiteeseen – Helsingin yliopistolla ei opeteta tekemään elokuvia, vaan ymmärtämään ja käsitteellistämään niitä. Ensimmäinen vuosi keskittyi paljolti elokuvahistoriaan. Elokuvahistorian ensimmäinen kurssi kattaa länsimaisen elokuvan kehityksen aina elokuvan esimuodoista tähän päivään. Perusopintoihin kuuluva Maailman elokuvan historia -kurssi valottaa puolestaan vähemmän tunnettujen elokuvateollisuuksien historiaa länsimaiden ulkopuolella. Esimerkiksi Afrikan elokuvakulttuureihin tutustuminen jää opetussuunnitelman puolesta pintaraapaisun tasolle, mutta omissa kurssitöissä voi toki syventyä luennoilla vähemmälle huomiolle jääviin aiheisiin. Ensimmäisen vuoden aikana kuului opintoihin myös kurssi elokuvan tuotanto-, levitys- ja esitystoiminnasta sekä audiovisuaalisen kerronnan perusteita valottava kurssi. Toisena opintovuonna keskittyivät opinnot ennen kaikkea elokuva-analyysiin, mikä on edustanut itselleni opintojeni kaikista hedelmällisintä antia.
Kattavat analyysiopinnot tarjoavat paljon käsitteistöä elokuvan analysoimisen tueksi ja harjaannuttavat opiskelijoita tiedostavammiksi elokuvankatselijoiksi. Analyysiopinnot ovat auttaneet paljon hahmottamaan elokuvanteon eri osa-alueita ja niiden välisiä suhteita: kursseilla opiskelijoita opetetaan tekemään elokuvista niin valotusanalyysia, näyttelijäntyön analyysia, analyysia kuvakoista ja optiikasta kuin myös kokonaisuutta esteettisesti arvottavaa analyysia.
Pakolliset opinnot ja erityiskysymyskurssit
Edellä mainittujen painotusten lisäksi kandivaiheen pakollisiin opintoihin kuuluu johdatus dokumenttielokuvaan, audiovisuaalisen mediasivistyksen kurssi sekä kaksi tiivistä kurssia televisiohistoriasta ja -tutkimuksesta. Lisäksi tutkintoon mahtuu erilaisia erityiskysymyskursseja, joiden tarjonta vaihtelee lukuvuoden mukaan – itse olen päässyt osallistumaan esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuviin keskittyvälle erityiskurssille, Nainen elokuvamaailmassa -luentosarjalle ja elokuvaväkivaltaa teoretisoivalle kurssille. Useimmilla kursseilla katsellaan luento-osuuksien lomassa havainnollisia elokuvakatkelmia, ja yleensä kurssin suorittaminen vaatii luento-opetuksen lisäksi kurssikirjallisuuteen perehtymistä itsenäisesti. Pakollisia lukemistoja on ollut sekä suomeksi että englanniksi.
Kenelle elokuvatieteen opinnot sopivat?
Kaikkinensa suosittelen elokuvatutkimuksen opintosuuntaa kelle tahansa, joka on kiinnostunut elokuvasta ja sen akateemisesta tutkimuksesta. Useimpia Helsingin yliopiston elokuvatutkimuksen kursseja voi lukea myös Avoimen yliopiston kautta tai sivuaineopiskelijana jonkin muun tutkinnon tukena. Opintojen aikana ovat kykyni tulkita elokuvia ja niihin liittyviä taiteellisia ja sosiaalisia merkityksiä kehittyneet kiitettävän paljon. Olen kasvanut myös sujuvammaksi keskustelijaksi, mitä taiteesta puhumiseen tulee – osaan sanallistaa mielipiteitäni ja eritellä elokuvien ansioita paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Vaikka tutkinto ei anna opiskelijalle teknisiä valmiuksia itse tehdä elokuvaa, ei syventynyt ymmärrys elokuvasta taiteen muotona varmasti haittaa ketään elokuvanteosta haaveilevaa opiskelijaa. Itse hain aikanaan taiteiden tutkimuksen kandiohjelmaan ajatuksenani hankkia siellä alan asiantuntemusta ja kokemusta yliopisto-opiskelusta ennen kun hakeudun elokuvaohjausta opiskelemaan. Olen viihtynyt elokuvatutkimuksen parissa oikein hyvin, enkä olekaan enää satavarma siitä, olenko kiinnostuneempi ammatikseni tutkimaan vai tekemään elokuvaa.
Opiskelukavereita löytyy elokuvatutkimuksen opintosuunnalta moneen lähtöön – on niin niitä, jotka ovat kiinnostuneet tekemään elämäntyönsä elokuvatieteen parissa, kuin niitäkin, jotka suorittavat opintoja omien elokuvaprojektiensa lomassa. Tutkinto tai työelämä ei tunnu useimmille elokuvatutkimuksen opiskelijoille olevan päällimmäisenä mielessä, kaikkia meitä yhdistää kuitenkin intohimoinen suhtautuminen elokuvaan ja halu viettää paljon aikaa sen parissa. Elokuvatutkimuksen ainejärjestö järjestääkin opintojen ohella aktiivisesti oheistoimintaa, kuten ekskursioita elokuvafestivaaleille ja omia elokuvanäytöksiä.
Elokuvatutkimuksen opiskelu on mielestäni mainio tapa pyöriä elokuvataiteen ympärillä, vaikka ei täsmälleen vielä tietäisi, mitä haluaa siitä saamansa sivistyksen kanssa tehdä. Vaikka elokuvan akateeminen tutkinto ei pitkällä tähtäimellä innostaisi, toimivat opinnot mainiona tukena omalle elokuvaharrastukselle, oli se sitten elokuvien katselua tai itse tekemistä.
Lisää elokuvan opiskelusta:
Missä voi opiskella elokuvaa
