Mai (21) kävi katsomassa Parvet-elokuvan ja koki vahvoja tunnereaktioita. Elokuvan tarinat olivat vaikuttavia ja puhuttelevia, ja henkilöhahmoihin olisi mieluusti tutustunut vielä syvemmin. Päällimmäisenä jäi mieleen vahvat näyttelijäsuoritukset ja kiitollisuus siitä, että maailmassa on yksi vähemmistöistä kertova teos lisää.
Yksi vuorokausi, viisi tarinaa, monta kohtaamista.
Episodielokuva Parvet on visuaalisesti sekä herkkä että räväkkä elokuva tarinoista, joita emme kuule tarpeeksi. Elokuva toteutettiin poikkeuksellisella tavalla. Suomen uuden aallon elokuvantekijä Hannaleena Hauru ja Jussi-ehdokas Katja Gauriloff kokosivat 70 hengen työryhmän jossa näyttelijät pääsivät itse kehittämään ja käsikirjoittamaan omia henkilöhahmoja ja niiden tarinoita. Elokuvassa käsitellään tärkeitä aiheita vähemmistöön kuuluvien näkökulmista. Teemoiksi valikoitui muun muassa saamelaisuus, ei-binäärisyys ja rasismi. Elokuva sisältää monipuolisen soundtrackin, kokeellisen elokuvan elementtejä ja paljon symboliikkaa.
Jes! Viimein elokuva, jossa käsitellään laajasti vähemmistöjä! Näyttäkää niille!
Kävin katsomassa elokuvan Koulukinon järjestämässä näytöksessä toisen asteen opiskelijoille. Elokuvaa katsoessa huomasin kokevani vahvoja tunnereaktioita samalla kun elokuvan hahmoja triggeröi jokin. Hahmoja triggeröi helposti hyvin ymmärrettävät asiat ja se tapahtui lähes jokaisessa tarinassa. Valerian, Noran ja Selman tarinoissa triggerin aiheutti yleensä vaaleaihoisen hahmon kommentit tai eleet liittyen heidän kulttuuriin tai ihonvärin eksistointiin. Muunsukupuolista Auroraa triggeröi taas cis-ihmisten suhtautuminen häneen selkeällä cis-gazella. Minuun iski pieni myötätunnollinen ahdistus, kuin olisin itsekin triggeröitynyt. Tai sitten tunsin vaan paljon empatiaa hahmoja kohtaan. Ehkä elokuvan oli nimenomaan tarkoitus triggeröidä ja herättää vahvoja tunteita. Ikävää kun hahmot joutuvat elämään jatkuvassa ahdingossa muiden töykeän tai ylihienovaraisen suhtautumisen takia. Tällaista se on myös tosielämässä. Turhauttaa tämän maailman epävakaa tilanne sekä yhteiskunnan jama ja kuinka paljon vähemmistöt, etenkin nuoret, joutuvat kärsimään henkisesti sen vuoksi. Elämän kuuluisi olla mukavaa, turvallista, ja tasavertaista kaikille, ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja. Ihanaa kun hahmot pystyivät avautumaan ja purkamaan ajatuksiaan toisilleen. Se on tärkeää. Jokainen hahmo olisi mielestäni ansainnut oman lyhytelokuvan tai episodin tv-sarjassa.
On olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät katso maailmaa samalla tavalla kuin me. Vaikkei he välttämättä koskaan tule näkemään meitä semmoisina kuin me olemme, ei anneta heidän pilata päiviämme ja fiilistä itsestämme. Niitä ihmisiä tulee valitettavasti varmaan aina olemaan, mutta toivotaan, että ihmisten yleinen suhtautuminen muuttuisi suvaitsevaisemmaksi ja avarakatseisemmaksi. Paljon työtä on tehtävänä jotta maailmasta tulisi parempi paikka myös vähemmistöille! Toivon myös siksi, että mahdollisimman moni pääsisi näkemään tämän elokuvan. Uskon, että tämän teoksen kautta ihmiset pystyisivät paremmin ymärtämään vähemmistöjä.
