Televisio-ohjelmaa lapsesta lähtien

Lasten oma maailma ja ääni pääsevät esiin monissa lastenohjelmissa aikuisten näkökulman suodattamana. Mediakasvatuksen näkökulmasta lapsilla on enemmänkin annettavaa ohjelmatuotannolle oman elämänsä asiantuntijoina.

Kuva: Ella ja kaverit (Taneli Mustonen, 2012).

Lasten omien ajatusten, tunteiden ja mediakulttuuristen kokemusten peilaaminen sekä heidän tarpeensa ja oikeutensa itseilmaisuun median keskeisenä käyttäjä- ja kuluttajaryhmänä on yksi mediakasvatuksen lähtöasetelmista.

”On todella tärkeää, että mediassa näkyy ja kuuluu myös lasten ja nuorten oma ääni ja kokemukset heidän itsensä tuottamina, ei vain aikuisten puheen kautta, aikuisten tulkitsemina”, toteaa Johanna Sommers-Piiroinen.

Mediakasvatuksen asiantuntija Sommers-Piiroinen on osallistunut muun muassa Pelastakaa lapset -järjestön lasten osallistamisessa ohjaavan Lapsen ääni − tarina minulta -oppaan tekemiseen.

Sommers-Piiroinen erottaa lastenohjelmista erilaisia ohjelmatyyppejä, kuten kaupallisesta perustasta ponnistavat ja aikuisten mielikuvituksen tuotetta olevat animaatiosarjat sekä ohjelmat, joissa lapset touhuavat aikuisten kanssa. Vahvimmin lasten oma maailma ja ajatukset pääsevät esiin heidän elämäänsä esittelevissä ohjelmissa.

Lapset osallistuvat heille suunnattujen tv-ohjelmien tekemiseen usein esiintyjinä, mutta lasten mukaan ottaminen ohjelmakonseptien suunnitteluprosessiin on harvinaisempaa.

“Meidän aikuisten on tärkeä oppia kuuntelemaan ja näkemään lapsen maailmaa sekä antamaan tilaa myös lasten ideoille ja kokemuksille − tekemään yhdessä lasten kanssa.”

Lapsille suunnattujen tv-ohjelmien tuotannossa kannattaa lapset osallistaa aivan alusta alkaen. Tavallisimman esiintyjän roolin lisäksi he voivat avustaa ideoijina, tiedonlähteinä, kokemusasiantuntijoina ja lapsen näkökulman arvioijina.

Peruste lasten osallisuudelle ja osallistamiselle nojaa ensisijaisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (LOS), jossa vahvistetaan lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada media välityksellä hänen kehitystään edistävää tietoa.

”Osallistamisen tulisi olla kaikkea lapsia koskevaa toimintaa läpileikkaavaa, kokonaisvaltaista lapsen aseman, tarpeiden ja oikeuksien huomioimista sekä lapsen mukaan ottamista häntä koskevien asioiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin”, painottaa Sommers-Piiroinen.

”On tärkeää osoittaa lapselle, että hänen mielipiteensä on tärkeä ja että hänellä on oikeus tulla kuulluksi”, toteaa Pikku Kakkosen tuottaja Teija Ryösä.

Lähes neljänkymmenen vuoden ajan Pikku Kakkonen on tarjonnut lapsille monipuolisia lastenohjelmia ja osallistunut mediakasvatustyöhön. Lapset pääsevät myös itse toimimaan tekijöinä osallistumalla ohjelmien tekemiseen. ”Lapset ovat usein ohjelmaidean kehittelyssä ja esiintyjinä mukana, mutta ohjaaja toimittaa ohjelman tv-esitysmuotoon.”

Pitkäaikaisin lapset mukaan tekemiseen osallistanut Pikku Kakkosen ohjelmamuoto on Pikku Kakkosen posti, jossa esitellään lasten lähettämiä kirjeitä ja piirroksia. Lasten omat ideat ovat päässeet esiin myös heidän animaatioiden ja sketsien muodossa.

Ryösä nostaa esiin myös Unelmajuttu-ohjelman esimerkkinä lasten näkökulman näkymisestä heille suunnatussa ohjelmassa. Unelmajutussa katsojat pääsevät kurkistamaan toisten lasten elämiin ja unelmiin näiden itsensä kertomina.

”Lasten näkökulma on mielessä tietysti kaikissa muissakin Pikku Kakkosen ohjelmissa, vaikka idea varsinaisesti ei tulisi lapsilta.”

Ottamalla lapset mukaan ohjelmien tekoon aikuiset tekijät pääsevät tutustumaan lasten arkeen ja ajatuksiin. Nuoria katsojia myös kiinnostavat lapset esiintyjien ja toisten lasten ideat.

Lasten suusta lauluiksi − musiikkiohjelma Kuperseikkailun tunnuslause viittaa ohjelman sisällön lisäksi myös sen syntyprosessiin.

”Idea lähti lähinnä oman tyttäreni tekemistä biisisanoituksista, jotka ovat ylpeän isän mielestä tietty ihan levytettävää materiaalia”, Kuperseikkailun tuottaja Jusu Lounela kertoo.

Kuperseikkailu on Ylen lastenlauluprojekti, jossa lapset ideoivat yhdessä omalta kotipaikkakunnaltaan kotoisin olevan muusikon kanssa uusia lauluja. Monikanavainen ohjelma tuo yhteen television, radion, internetin ja yleisötapahtumat.

Ohjelma sai alkunsa ajatuksesta lastenmusiikkipäivästä, jossa eri puolilla Suomea järjestetyt lastenmusiikkitapahtumat olisi televisioitu. Lopullinen Kuperseikkailu muodostui tiiviimmäksi paketiksi, ja pääosaan nousi biisien syntyminen.

Mukaan kutsuttiin kuusi huippuartistia, jotka taitavat eri musiikkigenrejä ja ovat kotoisin eri puolilta Suomea. ”Ideana oli vähän myös katsoa, että tuleeko erilaisia ideoita eri puolilta maata.” Tavoitteena oli hyödyntää myös muiden paikkakuntien lasten osaamista ohjelman luomisessa biiseistä lavasteisiin ja nettisivun ilmeeseen.

Lounelan mukaan parhaimmillaan lastenohjelma voi lähteä lapsesta, olla kiinnostava ja silti tuoda aikuisten puolelta tietoa, kokemusta, iloa ja tunteita.  Lasten ja aikuisten ideoita yhteensovittamalla syntyy hyvä ohjelmakonsepti.

”Usein lastenohjelmat menevät ikävä kyllä ylhäältä-alas, eli aikuinen valistaa ja kertoo. Ja lässyttää kuin vauvalle”, hän harmittelee. Kuperseikkailussa ei luotukaan lastenmusiikkia vaan loistavia lauluja, ja jälkikäteen aikuiset ovat kehuneet onnistuneita sävellyksiä.

Sommers-Piiroinen tukee näkemystä siitä, että lapset ja heidän ajatuksensa ansaitsevat tulla vakavasti otetuksi.

Hän toivookin, että lasten ääni kuuluisi voimakkaammin kaikissa medioissa. Lasten osallistaminen monipuolistaa mediasisältöjä, ja he voivat tuoda uudenlaisia näkökulmia yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan.

Hyödyllisiä linkkejä:
Pelastakaa lapset -järjestön tuottama Lasten ääni − tarina minulta -opas.
Johanna Sommers-Piiroisen Edukaattori-verkkosivu.

Artikkelin on kirjoittanut Anu Markkola