Ruut Mantila opiskelee lavastusta Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastustaiteen laitoksella. Haastattelussa hän kertoo kolmannen vuosikurssin opiskelijan näkökulmasta, mitä Aallossa opiskeleminen käytännössä tarkoittaa.
Miten päädyit opiskelemaan lavastusta?
Olin lapsesta lähtien kiinnostunut animaatiosta. Kasvaessani taiteellinen työskentely oli jatkuvasti läsnä, sillä minulla on perhettä alalla. Minulla oli aina jonkinlainen ajatus siitä, että varmaan päädyn itsekin samalle alalle. Narratiivinen kerronta ei oikeastaan kiinnostanut, mutta olin visuaalisesti lahjakas ja pidin sisustamisesta. Lukiossa tajusin, että nämä voisi yhdistää elokuva-alaan juuri lavastustyössä.
Valmistuin lukiosta vuonna 2016. Kelan työkokeilun avulla pääsin välivuoden jälkeen tutustumaan harjoittelijana erääseen jo nyt toimintansa lopettaneeseen lavastajien ja pukusuunnittelijoiden osuuskuntaan, jossa pääsin seuraamaan ja kokeilemaan alan yrittäjien kanssa työskentelyä. Tämän puolen vuoden aikana olin ensimmäistä kertaa teatterissa lavastusharjoittelijana. Päätin hakea Aaltoon, koska halusin opiskella lavastustaidetta yliopistotasolla.
Millaiseksi koit hakuprosessin? Onko sinulla vinkkejä hakijoille?
Hain ensimmäistä kertaa vuonna 2017. Sain ennakkotehtävät läpi ja pääsin toiseksi viimeiselle kierrokselle, jolla tipuin pois. Toisella hakukerralla haku tuntui selkeästi erilaiselta. Olin rennompi ja tiesin, mitä odottaa.
Rentous auttaa suoriutumaan paremmin. Tehtävän pointti on helpompi löytää, kun ottaa tehtävät vastaan omana itsenään. Ei mieti sitä, mitä halutaan nähdä vaan sitä, mitä itse haluaa kertoa. Se raati, joka katsoo ja valitsee töitä, oikeasti haluaa opiskelijoita sisään. Se raati on sun puolella. Se haluaa, että onnistut. Hakuprosessi on hyväntahtoinen tilanne, jossa pitää vaan tiukasti keskittyä siihen, mitä itse haluat tuoda esille.
Vinkkinä sanoisin, että tehtäviä tehdessä kannattaa kuunnella musiikkia. Me saatiin pitää kuulokkeita siinä samalla, kun tehtiin. Se auttoi pysähtymään itse tekemiseen.
Miten lavastustaiteen opinnot rakentuvat käytännössä?
Ensimmäisenä vuonna tehtiin paljon yhteisiä projekteja elokuvapuolen kanssa, vaikka lavastustaide on oma koulutusohjelmansa. Ensimmäiset kurssit olivat käytännön harjoitteita, joita tehdessä vaihdettiin rooleja muiden kanssa. Tein lavastajana esimerkiksi puomitusta ja ohjausta. Ideana oli saada ymmärrys siitä, mitä muut hodit eli head of departmentit tekevät työssään. Kyllä se vaati kärsivällisyyttä, kun piti odottaa siihen omaan aiheeseen pääsemistä.
Toisena vuonna alettiin keskittyä omaan pääaineeseen. Olimme enemmän keskenään kahden muun samana vuonna sisään päässeen lavastusopiskelijoiden kanssa. Keskustelimme paljon lavastamisesta juuri eläkkeelle jääneen lehtorimme Kimmo Turusen kanssa. Keskustelu painotti teoreettisempaa pohdintaa lavastustyöstä, filosofisempaa näkökulmaa. Teimme lavastusharjoitteita, joissa valitsimme kuvattavia tunnelmia ja tunteita. Niihin piti hyvin lyhyellä aikataululla löytää fyysisiä paikkoja ja sitten vielä kuvata ne paikat niin, että tunnelma välittyy. Otetut kuvat esiteltiin muille aina aamun aluksi. Katsottiin silloin yhdessä, miksi ja miten kukin tunnelma välittyy. Mitä näkyy, mitä ei. Miten näyttämisen ja näyttämättä jättämisen vastaparit toimivat yhdessä tunnelman luomiseksi. Ei puhuttu enää suorasanaisesti lavastamisesta, vaan käsiteltiin laajemmin tilaa, tilan implikaatioita ja miljöötä. Oli virkistävää käsitellä lavastusta muuna kuin käsikirjoituksen visualisoimisena.
Samana vuonna opeteltiin erilaisten välineitten käyttöä, opeteltiin 3D -mallinnusta ja muuta. Kuinka luoda tila. Opiskeltiin myös elokuvahistoriaa ja tehtiin ensimmäinen produktio, lyhytelokuvaprojekti. Puolitoista kuukautta kestänyt yhteisproduktio eteni tiuhaan tahtiin ja heitti meidät syvään veteen hyvässä kohtaa opintoja. Oli helpottavaa muistaa, että koulussa saa myös mokailla. Näiden älyttömien resurssien äärellehän ollaan tultu nimenomaan oppimaan! Vuosi loppui BA-elokuvan ennakkosuunnitteluun. BA- elokuva on kandidaattitason elokuvaopiskelijoiden lopputyö. Lavastusopiskelijoilla se tarkoittaa lyhytelokuvaa, joka toteutetaan oman vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Tulimme suunnitteluun mukaan käsikirjoittajien ja ohjaajien jälkeen.
Kolmas vuosikurssi alkoi hieman hajanaisesti ennakkosuunnittelun lopetuksella. Kolme viikkoa tehtiin suunnittelun lopetusta ja siitä edettiin kahden viikon kuvauksiin. Kaksi ryhmää kuvasi kaksi fiktioelokuvaa. Sillä aikataululla oppi pakostakin ottamaan itsensä vakavasti tekijänä! BA-elokuvan jälkeen on ollut vapaavalintaisia opintoja. Elokuvahistoriaa, kieliopintoja ja akateemista kirjoitusta. Digitaalista lavastusta, VFX-efektejä ja muita juttuja, jotka menevät enemmän jälkituotannon puolelle. Näidenkin taitojen opiskelu on tärkeää, koska produktiossa käytettävän tilan rakentamisessa käytetään nykyään paljon jälkituotannossa lisättäviä elementtejä. Lavastajan täytyy sisäistää green screenien ja kompositoinnin käyttö, jotta hän voi tehdä asianmukaisia suunnitelmia. Nämä taidot ovat käytännöllisiä myös tietyissä sivuaineissa, kuten animaatiossa. Kolmannen vuoden keväälle on varattu tilaa sivuainetta varten.
Millaiset mahdollisuudet teillä on sivuaineopistojen suhteen?
Kolmannen vuosikurssin syksyllä on kuvausten jälkeen puolentoista kuukauden rako. Siinä olisi periaatteessa vapaata aikaa sivuaineelle tai vapaavalinnaisille opinnoille, mutta oheen on sijoitettu tiukasti myös kirjoitusopintoja ja elokuvahistoriaa. Sivuainetta pitäisi siis suorittaa näiden ohella, mikä tuntuu käytännössä mahdottomalta. Sivuainekurssit vievät usein koko päivän yhdeksästä viiteen, ja poissaoloja saa olla hyvin vähän. Sivuaineen suorittaminen vaatii oikeastaan muiden opintojen siirtämistä eli opintojen pidentämistä.
Toinen vapaampi ajanjakso oli kolmannen vuoden keväällä, mutta ainakin minulla se meni nopeasti kokonaan kandin kirjoittamiseen ja kielikursseihin. Toinen lavastusopiskelija sai kyllä mukavasti suoritettua sivuaineena pukusuunnittelun, se onnistui lähinnä lavastuksen ja pukusuunnittelun ohjelmien välisen runsaan yhteistyön takia. Minulle tilanne on vaikeampi, koska olen suuntautunut enemmän animaatioon ja kuvanveistoon. Näitä opettavat Artsin laitokset eivät oikein sovi yhteen ELOn opintorakenteen kanssa. Meillä opinnot koostuvat pienemmistä viikkoja kestävistä kursseista, jotka on ripoteltu alkamaan satunnaisesti resurssien mukaan. Tämä ei sovi Artsin yliopistotason kurssirakenteisiin. Ei opetukseen voi osallistua, kun siitä jää pakostakin puolet pois. Monilla ELOlaisilla tämä pidentää opintoja yli kolmen vuoden.
Millaisia suunnitelmia sinulla on opintojen jälkeen?
Opintojen jälkeen pyrin tekemään paljon itsenäisiä pieniä projekteja, jotta voisin jatkaa oman visuaalisen kielen ja työskentelyni tasapainon löytämistä. Haluaisin tulevaisuudessa ehkä suuntautua lastenohjelmien ja -elokuvien puolelle. Leikkisyys ja sen löytäminen tilanteesta kuin tilanteesta on mielestäni tärkeä tasapainoisen työskentelyn ominaisuus.
Lavastuksen opinnot käsittävät tilallisen ajattelun perusteita, joita voi hyödyntää elokuvalavastuksen lisäksi myös muissa audiovisuaalisissa taiteen muodoissa. Opintojen myötä koen itse ainakin oppineeni löytämään minimaalisistakin elementeistä suuria asioita.
Lue lisää missä voi opiskella elokuvaa ja opiskelijoiden kokemuksista:
Missä voi opiskella elokuvaa
