Vivi berättar om hur det gick till när hon gjorde sin kortfilm Hur ska jag säga. Filmen planerades i en workshop och filmades och editerades hemma i karantän. Alla suomeksi.
Filmen blev till i Funnet-filmworkshopen i oktober 2020. Vi fick som uppgift att skriva en dialog där person A försöker berätta en hemlighet för person B, men misslyckas av någon anledning. Jag skrev manus till det och sen filmade jag det. Filmen gjorde jag helt själv från början till slut – manus, regi, film och klipp.
Storyn går ut på att det är någon som försöker säga att den tycker om en person, men sen händer det något plötsligt som gör att stunden går förbi. Jag minns inte helt hur jag fick idén. För den här filmen rekryterade jag med mina room mates att agera som skådespelare.
Tidsmässigt gick det snabbt att göra filmen. Idén och manuset tog under en timme och så tog vi fem tagningar ute på gatan. Jag filmade med min iPhone och editerade med imovie.
Den fas jag upplevde som mest arbetsam var skrivandet, att hitta på. En av workshopsledarna, Valentina, sade till mig hela tiden att man inte ska vara en perfektionist, att man kan göra något “dåligt” också, vilket är jätte lärorikt att få höra. Jag försökte få det till Shakespeare, så det var svårt för mig att skriva bara någon story.
Det som jag har varit tvungen att lära mig är att våga fråga och våga tro på arbetsprocessen just för att det är så svårt att göra allt ensam, att våga fråga sina kompisar att komma och skådespela och våga göra helt skit arbete. För det är så MYCKET arbete att det inte kan bli allt, men det kan bli bättre än man tänkt sig. Det behöver inte bli perfekt, bara gör det till slut! Man behöver inte vara så hård mot sig själv, bitarna faller på plats och det blir vad det blir. Kör på bara!
Mera information och tips om att göra film hemma i artikeln Elokuvan harrastaminen kotona.
************************************
Vivi kertoo kuinka hänen lyhytelokuvansa Hur ska jag säga syntyi. Elokuva suunniteltiin työpajassa ja kuvattiin ja editoitiin kotona karanteenissa.
Elokuva tehtiin osana Funnet-elokuvatyöpajaa lokakuussa 2020. Saimme tehtäväksi kirjoittaa dialogin, jossa henkilö A yrittää kertoa salaisuuden henkilölle B, mutta ei jostain syystä onnistu siinä. Kirjoitin tämän pohjalta käsikirjoituksen, jonka sitten kuvasin. Tein elokuvan alusta loppuun yksin: käsikirjoitin, ohjasin, kuvasin ja leikkaisin.
Tarinassa henkilö yrittää kertoa toiselle henkilölle, että tykkää hänestä, mutta juuri kun hän on kertomassa tunteistaan tapahtuukin jotain ja hetki menee ohi. En muista tarkkaan mistä sain idean. Tätä elokuvaa varten rekrytoin kämppikseni näyttelijöiksi.
Tein elokuvan melko nopeasti. Ideointiin ja käsikirjoittamiseen meni alle tunti ja sitten otimme yhteensä viisi ottoa ulkona kadulla. Kuvasin iPhone-kameralla ja leikkasin imoviella.
Kirjoittaminen ja tarinan keksiminen oli mielestäni työläin vaihe. Yksi työpajan vetäjistä, Valentina, sanoi minulle koko ajan ettei pidä olla perfektionisti, että saa tehdä myös jotain “huonoa”. Sen kuuleminen oli tosi opettavaista. Yritin aluksi kirjoittaa jotain Shakespearea, ja silloin on aika vaikea saada kirjoitettua tarina.
Olen joutunut oppimaan sen, että pitää uskaltaa pyytää apua ja luottaa prosessiin. Elokuvan tekeminen yksin on tosi vaikeaa, joten on pakko uskaltaa kysyä vaikka ystäviään mukaan näyttelijöiksi. Ja pitää uskaltaa tehdä huonoakin jälkeä, sillä työtä on niin paljon ettei kaikesta voi tulla täydellistä – mutta siitä voi tulla parempaa kun mitä alun perin ajatteli! Elokuvan ei tarvitse olla täydellinen, olennaista on että saa sen valmiiksi. Ja vielä: Ei kannata olla kovin ankara itselleen, palaset loksahtavat kyllä paikoilleen ja työstä tulee omannäköisensä. Kunhan antaa vaan mennä!
