Miten kiinnostuit näyttelemisestä?
Voimistelin nuoruuteni Olarin Voimistelijoiden riveissä, kansainvälistä menestystä niittäen, vuodesta 2000 vuoteen 2008. Juniormaailmanmestaruus tuli vuonna 2005 ja naisten maailmanmestaruus sekä World Cup voitto vuonna 2008. Opiskelin myös musiikkia Espoon musiikkiopistossa vuodesta 2000 vuoteen 2006, pääaineena trumpetin soitto. Kuuluin ala-asteen aikana kuoroon ja näytelmäkerhoon, ja soitin hetken pianoakin. Esiinnyin varmasti joka koulujuhlassa ala-asteelta lukioon milloin laulaen, milloin näytellen, milloin tanssien ja milloin voimistellen. Olen myös aina ollut todellinen elokuvafriikki, ja arkkitehtivanhempani kannustivat olemaan luova. Varmastikin uravalinta ja näytteleminen olivat kaiken summa. Lukio ja voimistelu-ura loppuivat minulla samoihin aikoihin, ja siinä tuli sitten mietityttä monenlaista alaa. Lopulta vaan tajusin, että kaipaan esiintymistä yli kaiken, ja sitä, että on aina joku projekti käynnissä. Näyttelijänkoulutus ja -ala ovat ovat todella monipuolisia. Se oli yksi syy valintaani.
Miksi päätit hakea Walesiin opiskelemaan?
Tiesin, että TEAK:iin on Suomessa minimaalisen pieni mahdollisuus päästä. Kerran kävin kokeissa, ja tuntui, että en edes päässyt näyttämään murto-osaa siitä, mitä osaan. Kuitenkin olin tehnyt jo paljon avustajan hommia lyhyessä ajassa, ja rooleja indieprojekteissa, ja olin saanut hyvää palautetta. TEAK:iin en jaksanut yrittää vuosia, joten menin Länsi-Suomen opistoon vuoden englanninkieliselle draamalinjalle. Meillä oli kunnianhimoinen poppoo siellä, ja ajateltiin yrittää alan koulutusta Isossa-Britanniassa. Onhan se kuitenkin yksi teatterin ja filmiteollisuuden suurimmista maista. Ja työmarkkinat ovat isommat englannin kieleksi. Neljä meistä lähti yrittämään pääsykokeisiin. Kaikki pääsimme sisään vuoden intensiivisen treenin jälkeen. Haku tehtiin UCAS:in kautta, mikä on Britannian koulutuksenhakuohjelma
Millaisena näet tulevaisuutesi? Mitä haluaisit saavuttaa näyttelemisen saralla?
Tulevaisuudessa näen tekeväni kaikkea alaan liittyvää, niin monipuolisesti ja monikansallisesti kuin mahdollista. Haluan työskennellä niin koti-Suomessa, Isossa-Britanniassa kuin mahdollisesti Yhdysvalloissakin. Lähiaikoina minua on alkanut kiehtoa myös erikoisuudet, kuten Intian filmiteollisuus, Bollywood. Haluan tehdä kaikkea, mikä liittyy alaan: näytellä, ohjata, kirjoittaa, tanssia, laulaa, roolittaa ja koreografioida. Koreografiointi on tämän hetken intohimo näyttelemisen lisäksi. Siinä olen itseoppinut. Aloin tehdä koreografioita voimistelujoukkueille oman voimistelu-uran jälkeen, ja pikkuhiljaa pääsin tekemään töitä myös tanssin parissa. Haluan pystyä elättämään itseni täysin alan töillä.
Mikä on ollut vaikeinta Isossa-Britanniassa opiskeluissa? Entä parasta?
Isossa-Britanniassa opiskellessa itse opiskelu ei ole ollut ylivoimaisen vaikeaa. Suomalaisella sisulla sitä mentiin, vaikka kieli teki olosta aluksi epävarman. Kyllä se on se kulttuurishokki, mikä oli vaikeinta. Kieli ja sen eri murteet, ihmiset, ruoka, asuminen ja yhteiskunnalliset asiat ovat kaikki hyvin erilaista Isossa-Britanniassa kuin Suomessa. Kyllä siinä monesti tuli koti-ikävä, ja alkoi arvostaa Suomea maana, jossa kaikki toimii. Haluaisin myös enemmän vapautta koulussa. Jos saisin esim. ammattiproduktiosta töitä, haluaisin sumplia elämäni koulun ja työn välillä. Teatterikoulut osaavat olla todella "omistavia" joskus. Parasta opiskelussa on ollut sen monipuolisuus; on näyttelemistä, laulamista, tanssimista, sirkustaitojen alkeita, kirjoittamista, joogaa, äänenkäytön opiskelua ja kaikenlaista suunnittelutyötä. Ensi vuonna tulee uusina näyttämötappelua ja filmi- ja radiotyötä. Ihmiset ja opettajat ovat tehneet ensimmäisestä vuodestani hyvän. Paras muisto ensimmäiseltä vuodelta oli parin tunnin sketsihahmonäytelmä, jota esitettiin kaksi iltaa isolle yleisölle.
Oletko käynyt monessa koe-esiintymisessä? Miten valmistaudut niihin?
Olen käynyt lukuisissa koe-esiintymissä, niin draamakoulujen kuin elokuvienkin. Teatteriin en ole ikinä koe-esiintynyt. Tietenkin jos on jotain opeteltavaa, kuten monologeja, dialogeja ym., niin sitten treenaan niitä varten. Pidän myös kunnostani huolta, on kiva mennä freesi olo päällä koe-esiintymisiin. Itse olen ehkä hassu ihminen siinä mielessä, että en hirveästi jännitä koe-esiintymisiä, enemmänkin nautin niistä.
Millaisia neuvoja antaisit koe-esiintymistä varten?
Koe-esiintymiseen kannattaa mennä avoimin mielin. Ikinä ei tiedä mitä odottaa. Eikä liika panikointi auta yhtään mitään. Silloin ei ole oma itsensä ja eikä tarpeeksi joustava koe-esiintymistilanteesen. Jos on jotain opeteltavaa koe-esiintymiseen, niin silloin on hyvä olla kunnolla valmistautunut. Ja aina kannattaa muistaa, että yksikään koe-esiintyminen ei kaada maailmaa, niitä tulee aina lisää. Älkää ottako koe-esiintymisiä tai itseänne liian vakavasti.
Olet näytellyt monessa musiikkivideossa. Miten päädyit niihin?
Isossa-Britanniassa lähetin yhden hakemuksen kerran musiikkivideoon. Sain roolin ilman koe-esiintymistä, pelkällä kokemuksella. Ohjaajasta tuli tuttavuus, joka aina välillä kyselee, että olenko vapaana seuraavaan musiikkivideoon. Näinhän se homma pyörii, kontaktit ovat tärkeitä joka alalla. Mutta musiikkivideoilla ei pelkästään itseään elätä, ne ovat hyvää kokemusta muuten.
Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset ensimmäisen vuoden opiskelujen jälkeen?
Hyvät on fiilikset. Ei ole ollut helppo vuosi ollenkaan, mutta siitä huolimatta ensimmäinen opiskeluvuosi meni läpi hyvin arvosanoin. Seuraavat vuodet tulevat olemaan paljon helpompia! On myös kiva, että on tutustunut alan kuvioihin myös koulun ulkopuolella täällä Isossa-Britanniassa. Mukaan on tarttunut niin pari mukavaa kuvauskeikkaa, hyviä tuttavuuksia kuin lontoolainen huippuagenttikin.
Linkit:
Veera W. Vilo Kelaamossa
Veeran blogi Kelaamossa